Pasi I J
Sanon suoraan: Kirjailijablogin pitäminen on alkanut turhauttaa. Blogeja on yleensäkin liikaa (paitsi kirjablogeja, joita ei ole koskaan liikaa!), ja yleensä kaikkein höttöisimmät aihepiirit keräävät eniten lukijoita – kirjailijana bloggaaminen ei ole erityisen seksikästä, varsinkaan kun alkuaikojen suuretkin lukijamäärät ovat kuihtuneet pieniksi puroiksi. Vain kaikkein erityisimmät aiheet tuovat väkeä lukemaan, sellaisena mainittakoon paljastukset liittyen myyntilukuihin ja raha-asioihin. Osasyynä väen vähenemiseen tietysti on se, ettei kirjailija ehdi blogata säännöllisesti. Kun voimat pitää keskittää teoksen kirjoittamiseen, ei ole juuri aikaa kirjoittaa kiinnostavasti ja syvällisesti blogiin. Ja lukijat kaikkoavat ja unohtavat. Siksi saattaa olla hyvä idea yhdistää voimat ja kehitellä sivusto, jolle kirjoittaa useampikin kirjailija. Sellainen päivittyy paljon useammin, mikä on palkitsevaa myös lukijoille: joka päivä voi löytää jotain uutta juttua.
Lisäksi kirjailijoiden täytyy huolehtia näkyvyydestään. Kirjamarkkinat ovat ylinopeudella etenevä hässäkkä. Tänään ilmestynyt kirja on huomenna jo vanha uutinen. Perinteinen media repii juttua muutamasta samasta nimestä kuin Kronos lihaa lapsistaan. Muut jäävät helposti uutispimentoon, mikä tarkoittaa, etteivät potentiaaliset lukijat löydä niitä kirjailjoita, joista voisi tulla heidän lemppareitaan, jos lukija ja kirjailijan tuotanto vain kohtaisivat toisensa ja antaisivat toisilleen mahdollisuuden. Lukeeko joku kirjallisuuslehtiä? Niissäkin tapaavat esiintyä samat vakionaamat. Mielessä välkkyy ajatus nettisivustosta, joka voisi olla uuden ajan kirjallisuuslehti: nopeasti päivittyvä, kantaaottava, provokatiivinenkin, seksikäs, viihteellinen, paljastava, pohdiskeleva…
Mitä mieltä te muut tästä olette?
* * *
Tiina R
Monet kirjoittavat kirjojaankin yhdessä jonkun toisen kanssa. Itse en pystyisi sellaiseen: minun kirjani ovat minun kirjojani, minun ajatukseni vain minun ajatuksiani. Suhtaudun tekstiini kirjoitusvaiheessa kovin mustasukkaisesti ja omistavasti.
Mutta kaikki muu kirjailijuudessa on minulle yhteisöllistä. Onnistumiset ja pettymiset ovat mukavampia porukalla. Ylipäätään kannustuksen ja vertaistuen määrä kirjailijoiden joukossa oli aikanaan minulle yllätys. Ennen esikoisromaanin valmistumista luulin, että kirjailijat ovat erakoituvaa ja kateellista porukkaa. Näin asia ei todellakaan ole.
Toivon tämän blogin tarjoavan minulle samanlaista keskustelua, vertaistukea ja ymmärrystä kuin kirjailijatapaamiset elävässäkin elämässä.
Toisaalta blogi suuntautuu ennen kaikkea julkisuuteen, ei kirjailijoiden suljettuun piiriin. Tässä asiassa joudun etsimään itseäni: tunnustelemaan ja haistelemaan, mikä on oikea tapa kirjoittaa omasta kirjoittamisesta. Bloggaan tieteestä paljon luontevammin kuin kaunokirjallisuudesta. Olen yrittänyt pitää omaa kirjailijablogia, mutta se on tuntunut liian monologimaiselta, kerronta ei ole toiminut.
Ehkä yhteisblogi on minulle ainoa sopiva muoto.
* * *
Jukka L
Ylinopeudella etenevät markkinat ovat tosiaan herättäneet aika monessa kirjailijassa ahdistusta. Myös minussa. Yksittäinen kirja tai kirjailija on helposti kuin neulanen mäntysuovassa: ei se sieltä varsinaisesti silmään tökkää.
En tiedä, paljonko kirjailijan häärääminen blogosfäärissä muuttaa asiaa, mutta toivon ryhmäblogilla olevan joitakin synergiaetuja: vilkkaampi päivitystahti, ehkä enemmän lukijoita. Vielä sitäkin tärkeämpää on tehdä välillä jotakin yhdessä muiden kanssa; varsinainen leipätyöni kun on tyypillisesti kovin yksinäistä. Olen myös pitkään kaivannut bloggaamisharrastukseni uudistamista: Privaattidosetti edustaa vanhaa aikaa, joilloin nettipäiväkirjaan kirjoiteltiin mitä ja mistä tahansa. Tiukempi aihepiirin rajaus on kohdallaan.
Katsellaan. Mitähän tästä seuraa?
* * *
JP Koskinen
Menneitä on mukava muistella mutta takaperin kävellen kompastuu helposti. Eteenpäin elävän mieli, joten katsotaan, mitä näiden tyyppien kanssa saadaan aikaan. Ainakin elävämpi blogi, sillä meitä on monta. Ja jos näin ei käy, voidaan blogin nimeksi vaihtaa alaston zombi. Kaikkea uhmaava ihminen, eli uhminen, sopeutuu aina.
Tehtävämme on yksinkertainen mutta vaikea: nostaa esiin hyviä kirjoja, joita kiireinen media ei löydä. Ehkä joskus jopa lipsahdamme analysoimaan, miksi näin on. Ei silti kannata säikähtää, sillä haukkuva kirjailija ei pure.
* * *
Anne.
Olen blogannut välillä aktiivisesti ja välillä harvakseltaan. Viime aikoina olen kipuillut oman kirjailijaidentiteettini kanssa. Olen hakenut sitä, mistä loppujen lopuksi uskallan puhua ja blogata. Mietin ehkä liikaakin, miksi ja miten haluan puhua toisille, ja sitten sensuroin monia semmoisia puheenaiheita, jotka voisivat kenties aukaista terveellistä keskustelua. Rohkaistun nyt täällä kertomaan semmoisista tunnoista, joita harvemmin tulee ääneen sanottua julkisemmin. Ehkä omista asenteista ja ahdistuksista riisuuntuminen auttaa kehittymään eteenpäin. Jos ei muuten, niin kovettamaan kirjailijalle niin tuiki tarpeellista nahkaa.
* * *
Anu H.
Minäkin hyppään Alastomien kirjailijoiden joukkoon. Vertaistuki on tärkeää, toisinaan suorastaan salvaa sielulle, ja rehellisiä avautumisia on ehkä joukossa helpompi päästellä kuin yksin. Olen pitänyt omaa blogiani jo pidempään, mutta jätän sen nyt pääosin luontoaiheille ja keskitän kirjallisuuspuheet tänne.
alaston kirjailija! 