alaston kirjailija!

kirjailijoiden puhetta ja ajatuksia

Voin lopettaa milloin vain

20 kommenttia

Kuva otettu 08.07.2013 klo 12.19 #6Tuskin olemme selvinneet Suomen Kuvalehden vessapaperista kun saimme jo toisen kirjallisen kohun. Se alkoi eilen facebook-seinälläni. Avaisin ketjun tähän, mutta en voi, koska osa keskustelusta oli hieman… miten sen nyt sanoisi… haavoittavaa. (Yksi tyyppi sanoi ”Sinulla Miina on vielä aikaa oppia tämän työn raadollinen puoli. Lopeta tuo romantisointi. Sinä olet kaukana taidekirjailijasta.” Se oli ehdottomasti toiseksi haavoittavinta, mitä minulle on koko kirjailijanurallani sanottu. Haavoittavinta on ”Kirja on niin hirvää paskaa, että sitä ei olisi koskaan pitänyt painaa.”) Totesimme alastoman kirjailijan Tiina Raevaaran kanssa, että ketju on runsaudensarvi, josta voimme  ammentaa aiheita tänne blogiimme vielä pitkään.

Ketju alkoi sellaista puolihuolimattomasta läpästä (älkää koskaan, toistan, koskaan, sanoko mitään läpällä) joka meni näin:

”Oletteko te muut kirjailijat aina niin varmoja siitä että haluatteko kirjoittaa kirjoja? Mä olen taas ihan elämän valinkauhassa. Kävin allekirjoittamassa yhden käännössopimuksen ja sitten ajattelin, että varmaan mun kannattaa kirjoittaa lisää kirjoja kun ne on niin hienoja että ulkomaassakin kohta luetaan. Sitten jouduin itsegooglaamaan eräästä työsyystä johtuen, ja nyt mua jotenkin vituttaa taas kaikki ja olen ihan että pitäkää tunkkinne, jos on niin vaikeaa. Kun tuntuu että mitä tahansa tekee, niin enimmäkseen vaan sanotaan että Liha tottelee kuria oli niin ihana ja harmi kun tää uus kirja ei ole Liha tottelee kuria.”

Siitä seurasi yli sata mielenkiintoista kommenttia, joissa käsiteltiin menestyneen esikoiskirjan aiheuttamia paineita, kaupallisuutta, taidetta ja palautteen merkitystä kirjailijalle jne tms. Moni kirjailija kirjoitti kauniisti omista motiiveistaan kirjoittaa: että se on viime kädessä kuin ilmaa tai luonnollista kuin mehiläiselle lento. Että se on vain sellainen ehdoton osa elämää.

Uskon että aika moni kirjailija kokee asian sillä tavalla. Se varmasti tavallaan helpotta asioita, tekee niistä yksinkertaisia.

En ole koskaan ajatellut, että minun on ”pakko” kirjoittaa tarinoita. Pystyn vielä muistamaan sen ihmisen, joka ei kirjoittanut kirjoja. Se tyyppi oli muistikuvieni mukaan ihan onnellinen ja hänen elämänsä oli joissain suhteissa paljon helpompaa kuin nykyisin. Luin silloin tosi paljon hyviä kirjoja ja kirjoitin uutisia. Aloitin keksittyjen juttujen tekemisen vasta lähempänä kolmeakymppiä. Rupesin kirjailijaksi päähänpistosta, samalla tavalla kuin joku keski-ikäinen plösö voi alkaa treenata maratonille vedonlyönnistä tai jotenkin oman ylitiöpäisyytensä hurmaamana.

Kukaan ei voi kirjoittaa romaania vahingossa, joten sitouduin hommaan tietysti hyvinkin syvällisesti. Samalla totuin siihen erityislaatuiseen tajunnan tilaan, joka kirjoittamisesta (joskus) seuraa, ja joka on rauhoittavampaa ja piristävämpää kuin oikeastaan mikään muu mitä olen koskaan kokeillut. Olen sittemmin tehnyt viisi kirjaa, viimeksi Säteen, ja jokainen niistä on ollut vaikea ja tärkeä projekti, ja olen niistä hyvin onnellinen. Mutta se oli vain päähänpisto ja kokeilu.

Monilla kollegoilla on aina joku käsis meneillään, mutta minulla ei. Aloitan jokaisen puhtaalta pöydältä. Tai sitten en aloita. Mietin joskus, että ehkä tämä on sellainen easy come, easy go -tyyppinen juttu. Ehkä se ei ole oikea kutsumus? Olen aina sanonut kirjoituskursseilla oppilaille, että kirjailijaksi saa ruveta mistä tahansa lähtökohdasta ja kukaan ei ole toista ”oikeampi” kirjailija. Mutta ehkä puhun aina ihan paskaa. Ehkä tämä ei voi pysyä. Ehkä tämän ei ole pakko pysyä.

Ja on tietysti myös mahdollista, että olen ihan nisti, joka vain sanoo itselleen ja muille että voi lopettaa milloin vain haluaa. En vain just nyt halua lopettaa. Teen ton seuraavan jutun ja sitten lopetan.

Mainokset

20 thoughts on “Voin lopettaa milloin vain

  1. Sitten vasta tietää saapuneensa, kun kaikki kertovat pitäneensä enemnmän aikaisemmasta tuotannostasi. Kysy vaikka Woody Allenilta, Metallicalta tai Duran Duranilta.

  2. Niin se on. Mutta kyllä varmaan niitäkin välillä vituttaa!

  3. Tiedän aiheesta jotain. Mulla oli esikoisen jälkeen 7 vuoden blokki. Tuona aikana tosin työskentelin toimittajana ja kirjoitin filmikässäreitä tv-yhtiöiden kellareihin. Joten en sillä lailla ollut invalidi. Minulle kirjoittaminen on aina ollut hyvin vaikeaa. Minun on vaikea keskittyä. Olen sen vuoksi luopunut melkein kaikesta sosiaalisesta elämästä, että löydän keskittymisen. Etsin sitä pistettä koko ajan. En enää välitä, mitä kirjoistani sanotaan ja miten ne arvotetaan. Tärkeintä on kirjoittaa. Pystyä siihen. Pahinta kirjailijalle on, että pään sisälle syntyy yliminä, joka lakkaamatta haukkuu ja soimaa sitä, mitä juuri kirjoittaa. Nykyään taistelen sellaisten asioiden kanssa. Ymmärrän Miina oikein hyvin, että toi fb-kommentti loukkasi. Miten kukaan voi sanoa toiselle sellaista. Nettikeskusteluihin jos menee, siellä saa varautua aivan kaikkeen. Siksi nykyään mietin, mitä uskallan kirjoittaa. Mä kirjoitin syksyllä yhteen nettiketjuun, että teini-ikäinen lapseni pelaa kotona -18-peliä, muttatekee toki muutakin. Sain sen jälkeen kuulla, että olen rikollinen, että en anna rakkautta lapselleni ja että kaikki noita pelejä pelaavat lapset ovat häiriintyneitä. Pahoitin mieleni itseni ja lapseni puolesta. Jotkut ovat hanakoita syyllistämään ja tokaisemaan mielipiteitä lähimmäisistään tuntematta heitä. Mutta siis kyllä minusta usein tuntuu vaikealta olla kirjailija, mutta varmasti tiedemiehestäkin tuntuu joskus vaikealta tutkia ja selvittää asioita. Lämpimin terveisin.

  4. Olen miettinyt jonkin verran tuota, että jos kerran on jo ”päässyt” julkaisemaan ja voi kutsua itseään kirjailijaksi, niin onko se jokin sellainen syvemmällä identiteetissä oleva juttu, joka on aina osa itseä? Että jos lopettaa kirjoittamisen, on epäonnistunut urallaan tai kieltää jonkin osan itsestään?

    Aika monille kirjoittaminen tuntuu olevan pakko, hengittämiseen rinnastettavissa oleva asia, mutta tunnistan tästä kirjoituksestasi sen, että muistan ajan ennen kuin kirjoitin ja osaan jopa kuvitella tulevaisuuden, jossa en kirjoita. Olenko siis vähemmän oikea kirjailija vai vain erilainen kuin joku toinen?

    Eihän sillä lopulta ole merkitystä. Kirjoittaa niin kauan kuin tuntuu siltä, että se antaa enemmän kuin ottaa. Niin kauan kun kirjoittaminen on mielekästä. Lopettaa voi tosiaan milloin vain.

  5. Miina, toivottavasti heitit tuon tuhoisan FB-kommentoijan hemmettiin. Noita kivien heittelijöitä riittää täällä netissä mutta niiden ei saa antaa temmeltää. Pihalle vaan !

    Oli ilo tavata sinut Kirjamessuilla. Sädettä en ole vielä aloittanut. Odotan jännittyneenä millainen se Aspergerhenkilöhahmo on 🙂

  6. FB ja internet yleensäkin on ilkeiden ja ajattelemattomien kommentoijien temmellyskenttä. En ole koskaan kirjoittanut kirjaa, mutta kirjoitan lehtijuttuja ammatikseni, ja jokainen tekstiä koskeva täysin asiatonkin tölväisy sattuu. Luulisin, että kaunokirjallinen tuote on vielä enemmän ”oma lapsi” kuin nämä minun tekeleeni. Oikeasti olen ylpeä aikaansaannoksistani, ja niin pitää teidänkin olla, te jotka olette koviin kansiin päässeet, sillä kynnys siihen on korkea ja karsinta kova.
    Yksi asia on tietysti arvostella teosta tai arvostella tekijää ja toinen asia on pitää teoksesta tai olla pitämättä. Tunnustan monen sellaisen teoksen hyvyyden, joista en pidä. Henkilöön käyvä nälvintä on yksinkertaisesti keljua. Kirjailijan työ on aina julkista, sitä on helppo pilkata.
    Rohkeutta teille!

  7. Joku jossain keskustelussa huomioi, että äiteihin ja kirjailijoihin suhatudutaan samalla tavalla: joku aina tietää paremmin, miten sinun pitäisi olla äiti/kirjailija. Tuosta haavoittavasta kommentista tulee mieleen se, miten kärkkäästi muiden äitiyttä ollaan arvostelemassa. Tämä vertauskuva oli minulle jotenkin huojentava.

    • Hyvä pointti! Minulla on muutama asia, joista pidän keskusteluissa kiinni. En esim. puutu kenenkään kasvatukseen, koska minulla ei ole lapsia. Ja en kommentoi negatiivisesti julkisuudessa muiden kirjailjoiden tuotantoa, koska olen itse kirjailija. Vastakkaiset syyt, mutta sama periaate.
      Ei kai koskaan pidä sanoa ei koskaan, mutta yritän pitää näistä kiinni.

  8. Tässä oli takana paljon surullisia väärinkäsityksiä vanhojen tuttujen keskien. Kaikki on tosiaan nyt sovittu. Fesen joskus kaoottisissa monen langan keskusteluissa mopo vain lähti keulimaan.

    Esimerkiksi tuo “Sinä olet kaukana taidekirjailijasta” -lause oli tarkoitettu kohteliaisuudeksi, ja siksi varustettu :)-hymiölläkin. Vastaavassa merkityksessä:

    “Karo Hämäläisen varainhoitotaloon sijoittuva jännäri maistuu tuoreelta. — Hämäläinen on toimittaja eikä lukijaa kielellisillä keikaroinneilla ikävystyttävä taidekirjailija.‎” – Pekka Alarotu, Maaseudun Tulevaisuus 26.9.2011

    Samalla lailla Miina on erinomaisen hauska, terävä ja sujuva kirjailija, jota eivät rasita tekotaiteelliset, kirjalliselitistiset harhailut. Toki niillekin on lupa tässä maailmassa.

    Rauhaa ja yhteisymmärrystä!

  9. Toivottavasti et ikinä halua lopettaa! Mä tykkään sun tavasta kirjoittaa. Olet mieletön!

  10. Mä olen juuri niitä, joilla ei kai ole mitään elämää ”ennen”. Aloin kirjoittaa julkaisuun tähdäten 2002, sain sopimuksen 2003-2004 vaihteessa, eka kirja ilmestyi 2005. 1996-2001 keskityin kuvataiteeseen, sitä ennen näyttelemiseen ja laulamiseen, mutta silloinkin kirjoitin koko ajan. (Ja okei, dokasin & sekoilin paljon, mutta se ei kuulu tähän.) Äh, olen tosiaan tuota alkoholismia ja raitistumista myöten pahimman luokan taiteilijaklisee. Koska kyllä, mystifioin luomisprosessia vanhanaikaisesti, kyllä, olen kirjoittanut päiväkirjaa jatkuvasti 5-vuotiaasta asti, ja kyllä, kutsun kirjoittamista hengittämiseksi. Mutta – ei se tarkoita sitä, että henki kulkisi aina niin kovin vaivattomasti.

    P.S. Tekisi melkein mieli rikkoa FB-lakko, jos jossakin on jokin mehukas kohuriita, mutta nyt täytyy pysyä kovana. Vain viestit ja informaatio.

  11. Miina, sen vähän mitä olen tekstejäsi lukenut tai kuullut, niin mun mielestä et ole kevytkirjailija etkä tekotaidekirjailija, vaan hyvää taidetta tuottava kirjailija, enkä liitä tähän mitään keventävää hymiötä perään, kun mun mielestä taide on hieno juttu. En muutenkaan ymmärrä, mitä tarkoittaa paljon käytetty sana .

    • Niin ja tuli vielä mieleen, että ärsyttävää, että vielä 2013 pitää taide ja viihde jakaa selkeästi eri lokeroihin. Kumpikaan ei välttämättä ja läheskään aina sulje toistaan pois. Olen usein sitä mieltä musiikissa, elokuvataiteessa ja kirjallisuudessakin, että parhaat teokset yhdistävät molemmat. Koska mitä muuta jostakin teoksesta nauttiminen, ja sen parissa olemisen haluaminen on laajasti ajateltuna kuin viihtymistä.
      Ovat välillä turhan raskaasti lausuttuja sanoja ja ääripäitä molemmat, viihde ja taide.

      P.S. Miten tää nyt tähän lokeroon tuli, kun piti kommentoida keskustelua yleensä eikä pelkästään Markuksen viestiä. Nooo, ei ole niin vakavaa. Asia voi ollakin, nettikeskustelu minun maailmassani harvemmin.

  12. tekotaide (putosi pois edellisestä).

  13. 🙂

    Liitän tuon Markuksen puolesta.

  14. Jari ja kaikki muutkin. Kaikki on tosiaan ihan ok. Toivon koko sydämestäni rauhaa ja rakkautta ja minäkin olen omasta puolestani todella pahoillani, että tässä on ollut tällaisia lost in translation -hetkiä.

  15. Tunnistan Miinan itsessäni ja ymmärrän oikein hyvin WTF -tunnelmia. Omalta osaltani ensimmäinen sukkana loppuunmyyty kirja oli Savurenkaita. Se julkaistiin 2006 ja tasaisen tappavin väliajoin minulta on pyydetty kirjaa, joka ”olisi kuin Savurenkaita”. Kirja on ok, en toki vihaa sitä tai muuta vastaavaa, mutta hei, se on kirjoitettu ja se siitä. Olen mennyt eteenpäin, tai taaksepäin, riippuen katsojan näkökulmasta.

    Kirjoittamisen lopettaminen on käynyt mieleessä monta kertaa. Kaipaan aikoja, jolloin sai lukea rauhassa ilman, että piti olla mitään mieltä mistään. Kaipaan rauhaakin, kiireettömyyttä ja muuta sellaista jännää jota putoaa syliin kun kirjojen markkinointi ja muu humppa katoaa kalenterista. Vapautta kirjoittaa mitä lystään minun ei tarvitse kaivata, sillä sen olen ottanut väkisin. Se ehkä näkyy muuttuvina kustantajina mutta kaikella on hintansa.

    Kirjoittaminen on usein eksymistä ja silloin joka hiton polku vie perille. Jos joku luulee tietävänsä oikopolun niin siinäpä sinulla on valehtelija. Kirjoittaminen voi olla kutsumus mutta kutsumuskin voi sammua ja syttyä uudestaan. Kirjoittaminen on varmasti päätös, sillä ilman päätöstä kirjoittaa kutsumus ei johda mihinkään. Silloin voi päättää myös olla kirjoittamatta.

    Kirjallisuuden luokittelu on keräilijöiden hommaa. Simpukkaan syntyy hiekasirusta helmi ja helmi viis veisaa siitä, onko se tumma vai vaalea, sileä vai karhea. Kun päätän kirjoittaa uuden kirjan, ajattelen vetäväni luukut kiinni ja painuvani sukelluksiin. Ampukaa ihan rauhassa, en kuule mitään.

    Näillä messuilla Savurenkaista ei puhuttu mitään. Minulta kysyttiin, milloin kirjoitan samanlaisen kirjan kuin Paholaisen vasara…

  16. Onpa huojentavaa kuulla että juttu selvisi parhain päin. Kukapa meistä ei olisi toisinaan valinnut sanojaan väärin ja tullut loukanneeksi lähimmäistään tahtomattaan. Ja toisaalta kukapa meistä ei toisinaan harmistu suotta asioista joita ei edes sanottu, sattui vaan olemaan joku arka paikka johon sohaistiin. Keskustelemalla asiat selviävät jos on hyvää tahtoa.

    Minut on blogissa haukuttu erinäisiä kertoja. Pari kertaa olen saanut vihaiset haukut pakkoruotsin suosimisesta, vaikka en suosi sitä. Ärhäkät kommentoijat mitä ilmeisimmin OLETTIVAT että kieltenopettajana ilman muuta kannattaisin pakko-opiskelua. Pidän ruotsin kielestä hurjasti mutta pakkoa en kannata. Selittämällä selviää, mutta kommentoijaraukoilta meni hyvä suuttumus ihan hukkaan 🙂

  17. Miina, olet mukana tänä aamuna tekemässäni blogipostauksessa 🙂

    http://ritamentor.blogspot.fi/2013/10/ina-westman-haastattelee-miina-supista.html

  18. Päivitysilmoitus: (Mies)kirjailijan imagovaihtoehdot | Tuomas Saloranta - kotisivu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s