alaston kirjailija!

kirjailijoiden puhetta ja ajatuksia

Voiko mieslukija fanittaa naiskirjailijan kirjoja?

13 kommenttia

Naiset lukevat sekä miesten että naisten kirjoittamia kirjoja, miehet lukevat miesten kirjoittamia kirjoja. Tämän kiertävän huhun tueksi on olemassa tilastotietoakin, joskaan ei kovin tarkasti ilmaistuna:

Sen sijaan yli puolet miehistä (ja kahdeksan prosenttia naisista) ilmoitti lukevansa enimmäkseen miesten kirjoittamia kirjoja.

”Yli puolet” voi periaatteessa olla 51 tai 98 prosenttia, mutta kyseisen tekstin alla oleva taulukko kertoo ehkä enemmän: miesten suosikkikirjailijoiden Top 10 -listalla 10/10 on miehiä, naisten suosikkilistalla naiskirjailijat vievät vain niukan voiton 6-4.

Olisi mukava saada selville, onko taustalla jokin yleispätevä syy. Selitys ei kuitenkaan enää voi olla se, että naiset kirjoittavat vain ”naisille suunnattua viihdettä” eli parisuhdekiemuroihin keskittyvää ns. kevyttä kirjallisuutta (ovatko ihmissuhteet väistämättä kevyitä aiheita, se onkin jo toinen kysymys, mutta mennään nyt näin karkealla yleistyksellä). Nykypäivän naiskirjailijat kirjoittavat sotahistoriaa, kauhua, tieteis- ja fantasiakirjallisuutta, dekkareita, kaikkea mitä mieskirjailijatkin.
Miehen näkökulmasta asiaa on itse asiassa pohtinut toinen Alaston kirjailija Jukka Laajarinne omassa blogissaan. Ilmeisesti yksi selittävä tekijä on (tai ollut ainakin pari vuotta sitten) naisten kirjoittamien kirjojen heikompi näkyvyys mediassa. Ei kuitenkaan tyhjentävä selitys, kuten Laajiskin myöntää, jo ihan sillä perusteella että naiset kuitenkin löytävät ilmeisen vaivatta naisten kirjoittamia kirjoja.

Eli jatketaan mietteitä, ja sitä varten on vedettävä jälleen mukaan Harry Potter. Sarjan räjähtäessä suursuosioon aika moni yllättyi suuresti kuullessaan, että J.K. Rowling onkin nainen – jostain syystä oletus tuntui olevan, että kyseessä on John eikä Joanne. ”Vahinko” oli kuitenkin jo tapahtunut, sarjaa fanittivat myös miespuoliset lukijat, nuoret ja varmasti vanhemmatkin, ympäri maailman.
Heitän villin arvauksen: asiaan saattaa vaikuttaa sekin, että sarjan päähenkilö on poika. Olisi kiintoisaa saada ihan mitattua tietoa siitä, minkä verran kirjan päähenkilön sukupuoli vaikuttaa miesten lukuvalintoihin. Jos voisi kurkistaa vaihtoehtotodellisuuteen, jossa Rowling olisi kirjoittanut Harriet Potterista, mitä siellä näkyisi – mahtaisiko sarja olla yhtä suosittu, ja olisiko edes kustantamo satsannut sen markkinointiin niin paljon?

Naisilla sen sijaan ei ole mitään vaikeuksia lukea mieskirjailijoiden teoksia mielin määrin ja tunnustaa avoimesti nauttivansa niistä. Esimerkiksi bloggaritoverillani Pasi Ilmari Jääskeläisellä on faneja jotka pukeutuvat päärynämekkoon, ottavat itsestään herkänkauniita valokuvia Pasin kirjojen kera ja tietenkin odottavat innolla aina seuraavaa kirjaa. Se on kerrassaan hienoa – fanitus on hauska, positiivinen ja suorastaan hyväätekevä harrastus. Fanitan itsekin monia asioita!

Kieltämättä olen kuitenkin hitusen kateellinen Pasille. Ei siksi, että pitäisin uskollisia naispuolisia lukijoitani mitenkään vähempiarvoisina kuin mieslukijoita (ja olen saanut hyvää palautetta vuosien varrella myös pojilta, mutta he muodostavat optimistisenkin arvauksen mukaan korkeintaan 2% lukijakunnastani), vaan koska olisi hienoa osata kirjoittaa tarinoita, jotka puhuttelevat ihmisiä sukupuolirajojen – ja tietysti muidenkin rajojen – ylitse. Tokihan ymmärrän, että esimerkiksi Syysmaa-sarjani lokerointi ”feministiseksi fantasiaksi” karkottaa tietyn tyyppiset tosikarjut, mutta eiköhän nykyaikana löydy muunkinlaisia miehiä.

Mutta jätän nyt omia kirjojani koskevat marinat sikseen ja muistutan vielä, että naiskirjailijat eivät kirjoita kaikki samanlaisia kirjoja, eivät läheskään kaikki edes ”naisista vain naisille” -tyyliin. Naiskirjailijoiden tuotannoista löytyy valtavasti valinnanvaraa, kokeiltavaa ja löydettävää – varmasti myös miehille. Kenties mieslukijan ja naiskirjailijan teoksen kohtaamista voi edistää sekin, että myös lukija uskaltautuu ylittämään omia rajojaan 🙂

No onhan minulla sentään yksi karumpaa sukupuolta edustava fani!

On minulla sentään yksi miessukupuolta edustava fani!

Mainokset

Kirjoittaja: anuh

Kirjailija, toimittaja

13 thoughts on “Voiko mieslukija fanittaa naiskirjailijan kirjoja?

  1. Mitenkähän ne kaikki miespuoliset dekkarifanit jotka ovat vuosikausia lukeneet Agatha Christien tai Dorothy L. Sayersin tarinoita? Eivätkä suomalaisetkaan lue pelkästään Vares-kirjoja vaan vaikkapa Leena Lehtolaista (Tietysti olettaen että dekkarit lasketaan ”kirjallisuudeksi”)

    Itse olen lähinnä sitä mieltä, että tuo oletus on (miespuolisten) kustannustoimittajien tekosyy sille, ettei heidän tarvitsisi vaarantaa maskuliinisuuttaan arvioimalla naiskirjoittajien tuotoksia. Tietysti voi kysyä, miten tuon linkatun tutkimuksen kysymykset on aseteltu – ja kuinka paljon vastaajat ovat väittäneet lukeneensä niitä ”sopivia” kirjailijoita (eikä esimerkiksi melkein jokaisesta kuolinpesästä löytyviä Kirjavalioita).

    (Sanoo heppu joka lukee Ursula K. Leguinia, Banana Yoshimotoa ja Alison Bechdeliä)

    • Dekkaripuolta minäkin mietin, että mahtaakohan dekkareita lukevissa miehissä olla keskimäärin enemmän naiskirjailijoita lukevia, kun naisdekkaristeja on tupsahtanut viime vuosina suuret määrät? 🙂 Toisaalta se kyynisempi sisäinen spekulaattorini kuiskuttelee, että naisdekkaristit ovat ehkä vain saaneet naisetkin innostumaan enemmän dekkareista, ja mies-naisjako on suurin piirtein ennallaan… Mutta keskimääräisiä nuo tilastokeskuksen tiedot ovat, aina löytyy myös niitä jotka heiluvat keskiviivalta hyvinkin etäällä 🙂

  2. Terveisiä koulukiertueelta Keski-Suomesta. Puhuin tänään muun muassa seiskaluokkalaisille.
    – No niin, suositelkaapas minulle nyt jotain hyvää kirjaa.
    Takarivin poika viittasi:
    – Yhden promillen juttuja!
    – Niinkö? Kai olet tietoinen siitä, että puhut juuri kirjan kirjoittajan kanssa?
    Poika nyökkäsi.
    – Okei, senkin uhalla, että nyt nolaan itseni, kysyn: kuinka monta tähteä antaisit kirjalle? Yhdestä viiteen?
    – Viisi! sanoi poika ykskantaan.
    – Joo! huudahti toinen poika liikuntasalin toiselta puolelta. – Se on tosi hyvä kirja!
    Ja rivi poikia nyökytteli.
    Että tällainen iloinen tilastopoikkeama!

    • Kiitos, tää oli kiinnostava 🙂 Tuolla kommenteissa on muuten lievä aarrrgh-hetki, kun yksi tuleva kirjailija kertoo joutuneensa vääntämään kustantajan kanssa oikean nimensä käytöstä – koska Lucy on liian ”girly”…

  3. Pohdin tätä asiaa blogissani aiemmin tänä vuonna, ja tulin siihen tulokseen, että on hienoa olla naislukija, koska on katu-uskottavaa lukea vaikka mitä Himoshoppaajista Reijo Mäkeen, mutta mieslukija on jostain sosiaalisesta paineesta johtuen ”lokeroitu” lukemaan vain miesten miehistä kertovia miehekkäitä kirjoja.

    Lainauksia pohdinnastani:

    ”Siinä, missä pinkkikantista shoppailuaddiktinaisen ihmissuhdekiemuroista kertovaa kirjaa lukevaa miestä voidaan katsoa oudoksuen, on sotahistoriaa, rikosromaania tai kauhutarinaa lukeva nainen vain lukeva nainen muiden lukevien naisten joukossa. Samoin nainen voi mennä katsomaan tasa-arvoisena toimijana zombie-mättöä, autohurjasteluelokuvaa tai salapoliisiseikkailua eikä ole näin tehden yhteiskunnan silmissä yhtään vähempää nainen, mutta romanttista ihmissuhdehömppää katsova mies on oletetusti raahattu näytökseen naisystävänsä seuralaiseksi eikä hänen välttämättä voida olettaa oikeasti nauttivan viihdekokemuksestaan.”

    En väitä, etteikö mies voisi samaistua naishahmoon. Pikemminkin kysyn, teemmekö osan elokuvista ja muista viihdepläjäyksistä joko kummallekin sukupuolelle tai pelkästään naisille. Miehille harvemmin on mitään genreä, joka olisi yksinomaan miehille tarkoitettua viihdettä, jota seuraava nainen olisi vähemmän nainen, oli kyse sitten urheilusta tai väkivaltaelokuvista. Sen sijaan naispuolisesta näkökulmasta kiinnostunut mies ei ole äijäkulttuurissa välttämättä mies ollenkaan. Tunnepitoinen hömppä ja vakavampikin draama on yksinomaan suunnattu naisille, vaikka miesyleisöstäkin olisi varteenotettavaksi katsojakunnaksi.

    […]

    Naiset ovat miehiä kaikkiruokaisempia ja siten suurempi yleisö. Silti naiset esitetään pienemmissä rooleissa, passiivisempina toimijoina, stereotyyppisempinä kuin miehet ja heitä on hahmoina määrällisesti vähemmän. Miesten hallitsema viihdemaailma on luonut naisista monipuolisempia samaistujia ja viihteen kuluttajia, kun taas miehet ovat jääneet jonnekin rajatumman yleisön alueelle. On genrejä ja teemoja, joista mies ei voi viihdemaailman mukaan olla kiinnostunut.”

    Lisää pohdintaa: http://aasianvieresta.wordpress.com/2013/07/22/sukupuoli-on-katsojan-silmassa/

    • Joo, tää on kiinnostava ja varmasti todellinen ilmiö. Miesten toimintahan on itse asiassa tietyllä tapaa rajatumpaa kuin naisten, perustuen kaiketi siihen perinteiseen ajatukseen että mies on ihmisyyden ykkösilmentymä ja nainen tulee jossain perässä. Eli on hyväksytympää että nainen pyrkii ”parempaan”, kohti miehisyyttä, kuin että mies kurkottaa ”alaspäin” sieltä korkeammalta tasolta eli mieheydestä.

      Tässäpä tasa-arvolle tekemistä, vaikka onhan miehetkin alkaneet pikkuhiljaa uskaltautua ulos tiukasta lokerostaan, ainakin näillä seuduin missä siitä ei joudu vankilaan tai hirsipuuhun.

  4. No, on vaikea puhua muiden mieslukijoiden puolesta. Ehkä tosiaan on niin, että miesten lukeminen on selvästi sukupuolittuneempaa kuin naisten, jos siitä kerran tilastoja ja kyselyjäkin on. Veikkaan kyllä, että tuossa on aika selvästi kyse siitä, että on olemassa paljon miehiä, jotka eivät varsinaisesti ole intohimoisia lukijoita, mutta jos ne lukevat, niin sitten Päätaloa, Paasilinnaa (ennen) tai Mäkeä, Remestä jne. (nykyään). Se tietysti voisi johtaa ajatukseen, että mieskirjailijat ovat nimenomaan hittikirjamarkkinoilla etulyöntiasemassa voidessaan myydä teoksiaan sekä miehille että naisille, mutta toisaalta naiset kai ostavat määrällisesti enemmän kirjallisuutta. Selvästikin. Kun katsoo myydyimpien teosten listoja, siellä on muistinvaraisesti ajatellen aika lailla sama määrä mies- ja naiskirjailijoita.

    Kirjallisuuden todellisten aktiiviharrastajien kohdalla en usko, että tällaista jakoa on. Oma lukemiseni on vissiin lievästi painottunutta mieskirjailijoihin, mutta olen monen naiskirjailijan superfani, vaikka nyt Monika Fagerholmin, Rosa Liksomin, Marjo Niemen ja eräiden tähän blogiinkin kirjoittavien… Se suhde voisi olla just tuo tekstissä mainittu 6-4 miesten hyväksi.

    Voi kyllä olla, että elän vähän omassa fantasiamaailmassani ajatellessani, että kirjallisuus olisi sellainen alue, jolla sukupuolella ei olisi niin älyttömästi väliä. Viimeksi tänään kuulin itsekin kirjaa julkisella paikalla lukiessani sinänsä ihan ystävällisen mieshenkilön kommentin, että ”aika harvoin näkee miehen lukemassa kirjaa”. Mun elämänpiirissä näkee aika useinkin, mutta sillä hetkellä olin raitiovaunussa.

    Jaarittelu seis, mutta siis uskon kyllä, että oikeasti kirjallisuutta rakastavien ihmisten keskuudessa tällainen sukupuolittelu on ainakin nykypäivänä varsin vähäistä.

    • Hieman arvelen samaa että jos mies ei lue paljoa niin silloin kun lukee päätyy näihin Päätaloihin, Remeksiin, ja muihin. Jatkopohdintana sitten että miten tuo jakauma menee naisilla jotka eivät lue paljoa, mennäänkö 6-4-jakaumalla vai vetääkö silloin enemmän naiskirjailijat, mutuilen kuitenkin että naisissa on enemmän paljon lukevia.

      Ja nuortenkirjojen valinnoissa voi ehkä sukupuoli vaikuttaa enemmänkin, teineillä on enemmän identiteetti hakusessa yms.

      Kun olen noita tekijöiden sukupuolijakaumia ajoittain laskeskellut niin hyvin usein olen päätynyt 2/3:1/3-jakaumaan, enemmistö miehiä mutta onhan noita hyviä naisiakin riittämiin…toki genret, aikakaudet ja maat vaikuttavat, kun tuossa tuli puheeksi vaikkapa italialainen kirjallisuus niin iso joukko mieskirjailijoita tuli mieleen mutta naisia, onko heitä (jos ei lasketa maahanmuuttajia Leonia ja Valaa), toisaalta lukuisia hienoja brittinaiskirjailijoita on tullut luettua…

    • Minulla on myös näppituntuma, että aika monella hc-lukijalla on varsin laaja maku, ja lukemiset valitaan muilla tavoin kuin kirjoittajan sukupuolen perusteella 🙂

      Tuo on muuten hyvä pointti, että osa miehistä ei lue kauhean paljon ja kun lukevat, ne on niitä mies-hittikirjoja, mutta tämä voi vaikuttaa kuitenkin tilastotasolla.
      Ja nyt kun isänpäivän lähestyessä lahjaksi ostetaan aika paljon kirjoja, niin mieleeni juolahtaa semmoinenkin arvaus että lahjan ostaja (eli melko tyypillisesti nainen) saattaa myös valita todennäköisemmin miehen kirjoittaman kirjan. Tai ainakin niitä Remeksiä, Mäkiä jne. mainostetaan kovasti tähän aikaan, ja jos katsoo vaikkapa tätä cdon.comin isänpäivävalikoimaa, koko sivulla on yli 40 kirjaa joista vain 2-3 naiskirjailijan teosta – jopa vauva- ja taapero-”oppaat” ovat miesten kirjoittamia: http://cdon.fi/kirjat/is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4/

  5. Itse toivon joskus lukijana, etten tietäisi onko kyseessä naisen vai miehen kirjoittama teos. Huomaan nääs lukijana suhtautuvani kirjaan aivan eri tavalla sen mukaan. En osaa selittää miten, mutta joku ero siinä on. Ja hc-lukija olen. Ja myös se pirun sisälievekuva kirjailijasta vaikuttaa! Joskus huomaan kesken lukemisenkin vilkaisevani kuvaa uudelleen – minkä näköinen ihminen näin nyt kirjoittaakaan.

    • Taidan tietää mitä tarkoitat 🙂 Minäkin juutun joskus häiritsevästi katselemaan lievekuvaa, vaikka kuulun niihin joita ei oikeastaan kiinnosta kirjan kirjoittanut ihminen juuri ollenkaan.

      Olisi jännä saada pino kirjoja, joista on peitetty tekijöiden ja teostenkin nimet, ehkä kansikuvatkin etteivät esim. netistä vahingossa osu silmään. Sitten vaan lukemaan tietämättä etukäteen kirjasta mitään, tuntuisikohan erilaiselta? 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s