alaston kirjailija!

kirjailijoiden puhetta ja ajatuksia

Olen tehnyt suuria virheitä

26 kommenttia

JP Koskinen

JP Koskinen

Kirjailijan pitää ajatella imagoaan. Kun esikoiskirjailija ponnistaa jään alta hyisestä avannosta ihmisten ilmoille tuore romaani kainalossaan, ensimmäiset hetket ratkaisevat kaiken. Kirjalliset kätilöt ja synnytyslääkärit tutkivat tulokkaan ja laittavat ranteeseen lapun. Tämä on dekkaristi, humoristi, viihdekirjailija, lanu-kirjailija, runoilija tai wakawan proosan mahtawa takoja. Tunniste on liimattu, ilman rälläkkää tai amputaatiota siitä ei pääse eroon.

Mikään ei ole kustantamolle helpompaa, kuin markkinoida kunnon tuotetta. Maito on maitoa ja juusto juustoa. Jos kirjailijalta odotetaan huumoria, huumoria sen pitää oleman, sillä muutoin lukija pettyy uuden kirjan äärellä. Onhan uusi kirja hyvä, mutta se ei ole huumoria. Markkinoinitosasto pettyy. Saavutettu lukijakunta on menetetty ja uudesta ei ole tietoakaan. Kuinka markkinoida kirjailijaa, joka voi tehdä mitä tahansa?

SeuraJP Ensimmäinen julkaistu tekstini ilmestyi 1978. Se oli runo. Sitten tein gradun, hieno teksti sekin. Seuraavana oli vuorossa novelli, josta minulle maksettiin 10000 markkaa ja naamani ilmestyi Seuraan. Raha tuntui sormissa niin mukavalta, että jatkoin novellien tekemistä eri kisoihin, genreistä piittaamatta. Se oli virhe. Sitten ilmestyi esikoisromaanini, historiallinen sellainen. Jatkoin samaa rataa vähän aikaa. Sitten ilmestyi novellikokoelma. Toinen gradu. Tietokirja. Tavallinen kirja. Dekkari. Lastenkirja. Kauhutrilleri historiallisin kääntein. Nuortenkirja. Virhe virheen jälkeen.

Jossakin välissä kustantajanikin kyllästyi. Mitä Koskinen nyt edustaa? Mitä? Omasta mielestäni ensisijaiseti hyviä kirjoja. Kustantajalle se ei ollut tarpeeksi kattava selitys. Kustantamo vaihtui. Tai ei voi sanoa, että vaihtui, niille toisille kirjoille löytyi ihan uusia kustantamoja.

Ymmärsin itsekin, että olisi ollut huomattavasti helpompaa keskittyä yhteen genreen. Kuinka helppoa olisi markkinoida uutta sitä samaa, joka tuli viimeksikin. Eikä se olisi minulle ollut ongelma, jos pääni ei olisi päättänyt toisin. Olen antanut ideoiden viedä, tarinoiden valita genrensä, en ole pakottanut tarinaa genreen. Eeppinen virhe.

Etel%E4-Suomen Sanomat 29.7.2011 osa 1Kuvittelin joskus, että kirja-alalla myydään hyviä kirjoja. Siksi halusin kirjoittaa hyviä kirjoja, joiden lukijat eivät piittaa, eikä heidän tarvitsekaan piitata, kirjailijasta. Taas virhe. Toki kirjakaupoissa myydään hyviä kirjoja, mutta pääsääntöisesti siellä myydään hyviä kirjaillijoita. Hän kirjoitti kerran hyvän romaanin, tämäkin on varmasti ihan hyvä. Hän taas, no esikoinen oli sitä, mitä en halua lukea, joten kai tämä on samaa. Turha huutaa, että on olemassa vain hyviä tai huonoja kirjoja, ei hyviä tai huonoja kirjailijoita.

Kunniakirjat Olen lentänyt kukasta kukkaan, kirjallisessa mielessä. Työhuoneeni motivaatiopäädystä löytyy kunniakirjoja laidasta laitaan, dekkareista scifiin, kovasta proosasta tv-käsikirjoituksiin. Minulla on ollut hauskaa ja niin on ollut lukijoillakin. Nimimerkkikilpailuissa häröily ei ole haitannut, ei ole kättä, johon leiman olisi voinut lyödä. Shekit olen ottanut kiittäen vastaan. Kirjailijana olen kuullut usein, että kun nyt olisit vaan kirjoittanut vielä samalla tyylillä tämän uuden  kuin edellisen, niin johan olisi lätkää tullut seinään romaaneistakin.

shekki

No, elämässä pitää tehdä virheitä. Olen kuitenkin vielä sitä mieltä, että oman pään pitäminen on pitänyt oman pääni kunnossa. Jos junnaisin jotakin muiden määräämää rataa pitkin, olisi iloni pian poissa. Ratakiskoja en kaipaa, rahaa ehkä jonkin verran. Mutta jos rahaa haluaa, kirjailijaksi heittääntyminen on suuri virhe.

Advertisements

Kirjoittaja: JP Koskinen

JP Koskinen, tuoreimmat romaanit: Ystäväni Rasputin (WSOY, 2013), Paholaisen vasara (Helsinki-kirjat, 2011).

26 thoughts on “Olen tehnyt suuria virheitä

  1. Saatan kuulua vähemmistöön, mutta minua ei noin yleisesti ottaen kiinnosta itse kirjailijat sentin vertaa. Toki minulle on syntynyt lempparikirjailijoita tässä elämän varrella, mutta en välttämättä tiedä (enkä edes halua tietää) näistä kirjailijoista juuri muuta kuin nimen, sukupuolen ja kansalaisuuden. Luen mieluummin niitä kirjoja kuin katselen kirjailijan garderoobia näin kärjistetysti sanottuna.

    Jos kirjailija alkaa minua kiinnostaa, se yleensä johtuu jostain muusta(kin) kuin hänen kirjoistaan. Minulla tosin saattaa olla taustalla sellainen ideologia, että toivoisin kirjailijalle menestystä, vaikkei hän jaksaisikaan rampata kaiken maailman kissanristiäisissä mainostamassa itseään. Symppaan sulkeutuneita ja epäseurallisia ihmisiä, mutta en siis mitenkään väheksy ulospäinsuuntautuneitakaan henkilöitä. Heille sellainen pyöritys vain lienee helpompaa.

    Nyt meni kyllä ohi aiheen ja kovaa. Pahoittelut.

    • Ei mennyt aiheen ohi yhtään, Elegia. Itsekin olen etsinyt aina hyviä kirjoja, kirjoittajasta ei väliä. Nuorena varsinkin en välittänyt yhtään siitä, kuka kirjan oli kirjoittanut. En ole törmännyt yhteenkään kirjailijaan, jonka kaikista kirjoista pitäisin.

      Kun kirja puhuu, lukija kuuntelee. Tarinan pitää nousta pääosaan, ei tarinankertojan.

  2. Haluan myös kompata Elegiaa sanomalla karkeasti, etteivät minua ole koskaan kirjailijat kiinnostaneet vaan kirjat. Samalla tavalla en ole kiinnostunut myöskään musiikin tekijöistä vaan musiikista, jota he tekevät. Saan hirveän vastareaktion, kun minulle yritetään kaupitella ihmisiä heidän tuotoksiensa sijaan. Siksi en vieläkään ole lukenut Sofi Oksasen kirjoja, vaikka ilmeisesti mainioita ovatkin.

    • Anna Maria, tervetuloa kerhoon! Nykyään vain tuo media menee usein artisti edellä, joten hyvä kirja tai levy ei riitä, jos tekijä on piilossa viihtyvä erakko.

  3. Hetken asiaa mietittyäni taidan itsekin kuulua näihin, joille kirjailija ei merkitse niinkään paljoa, vaan kirja itsessään on se mihin tartun ja se on se syy miksi luen…tai olen lukematta.
    Tietenkin sitten ihastun johonkin kirjaan niin että etsin kirjailijan muutakin tuotantoa käsiini…
    Ja sitten olen vielä hyvin skeptinen näihin mainososastojen hehkuttamien kirjailijoiden suhteen…asetan ko kirjoille melkoisia vaatimuksia ja odotan paljon. Joskus osuu kohdilleen, mutta yhtä usein pettyykin..
    Että joo. Taisi tästä kommentista kadota punainen lanka, mutta kerrankin kommentoin jossain 😉

    • Kirsi, langan värillä ei ole väliä, kunhan semmoinen löytyy ja löytyihän tästä. On hieno huomata, etten ole lukijanakaan ihan yksin ja omituinen. Kirja edellä on mukava mennä!

  4. Peikko luulee, että tarina on kaikkein tärkein. Kun sitten tiätää, kuka sen on kertonut, voi haluta kuulla sen saman kertovan toisenkin tarinan. Mutta jos jokainen tarina on samanlainen kuin edellinen, voi väsyä kuuntelemaan niitä. Siksi peikosta on hyvä, että tarinankertojat osaavat kertoa monenlaisia tarinoita. Sitäpaitsi lapsille voi kertoa hienompia tarinoita kuin aikuisille.

  5. Minä ajauduin genresuohon kirjoittamalla melkein 10 vuotta nuorten fantasiaa – koska se tuntui niin kauan hyvältä, en itse kaivannut vielä muuta. Siinä oli jo saapas niin syvällä, että kustannustoimittaja sai tosissaan puoltaa kirjoittamaani scifi-romaania, jotta se menisi läpi (ja kanteen valittiin kuva, joka on enemmän fantsua kuin tieteiskirjallisuutta, vaikka aihe teemaan sopikin). Fantasiakirjojani lukeneiden mielipiteet jakaantuivat, kuului ”en tykkää, tää ei ole fantasiaa” -ääniä, mutta toiset pitivät kovasti ja saatoinpa tieteisromaanilla tavoittaa muutamia uusiakin lukijoita.

    Ensimmäinen aikuistenromaani tuli ja meni isommitta kohuitta, toki täysin ymmärrettävästi jotkut seikkailufantsustani tykänneet pitivät sitä äärimmäisen tylsänä. Nyt kun seuraava aikuistenromaani on tulossa, olen hieman hermona, koska se on _todella_ erilaista kuin mikään mitä olen tähän saakka kirjoittanut. Ja tuntuu, että olen siirtymässä laajemminkin uuteen ”kauteen”. Saa nähdä, löytääkö se taas oman lukijakuntansa ja mitä mieltä vanha yleisöni siitä on…

    Mutta lukijan näkökulmasta minun on todettava, että vaikkei kirjailija henkilönä sinänsä kiinnosta, niin kyllä se jonkin verran vaikuttaa jos joku kirjailija on leimautunut päähäni nimenomaan tietynlaisen lajin loistavana kirjoittajana. Pääsen kyllä tyylinmuutoksista yli (poikkeuksiakin on, esim. Kingin Musta torni -sarjaa en vaan jaksanut, tosin en olisi tykännyt siitä kenen hyvänsä kirjoittamana), mutta joskus on kieltämättä tullut pieni ensijärkytys, kun lempparikirjailijalta onkin ilmestynyt IHAN erilainen kirja kuin mihin on tottunut 🙂

    • Tuohon genrekameleontin ongelmaan olemme (salaisten tahojen kanssa) suunnitelleet toista kirjailijanimeä. Eli, vaikka nyt lukija tietäisikin, että J.G. Tunturi on JP Koskinen, hän tietää myös, että Tunturin nimellä tulee vain dekkareita. Uskon, että tuo toimisi ihan hyvin.

  6. PS. Toi ESS:n otsikko on aivan lyömätön ;D

  7. No sepä tässä juuri: lukijat ovat luultavasti paljon avarakatseisempia kirjoittajan lokeroinnin suhteen kuin kustantajat.
    Aika monen kirjailijan kohdalla näyttää nykyään siltä, että esmes nuorten kirjat ja ns. aikuisten kirjat julkaisee eri kustantaja. Mikä tässä mättää? Ei tunnu uskottavalta selitys, että esmes ko. aikuisten romaani ei ollut riittävän tasokas julkaistavaksi, jos se toisella kustantajalla sitä kuitenkin kepeästi on.

    Kirjailijan ammattimaisuutta se tarkoittaa, että kirjoittaa osaavasti erilaisia tekstejä. Miksei se sovi kustantajille? Ei ymmärrä, ei.

    • Niinpä, Kirsi. Tässä painaa juuri se, että kustantamo haluaa mainostaa kirjailijaansa joko aikuisille tai nuorille/lapsille kirjoittavana. Yhden imagon luominen on helpompaa. Jos toinen kustantaja luo kirjailijalle toisen imagon, se imago maksetaan toisesta pussista.

  8. Eläköön vapaus!

  9. Kiintoisa juttu. Taitaapa enimmältään vielä pitää paikkansakin, valitettavasti. Vaikka haluaisin monen muun tavalla vakuuttaa, että kirjailijalla ei ole väliä, niin kyllä sillä sitten kuitenkin taitaa olla. On turvallista ja helppoa tarttua hyväksi havaitsemansa tekijän kirjaan ja luottaa siihen, että hyvää on varmaan taas tehty. Jos sisältö kovin rajusti poikkeaa edellisestä kokemuksesta, voikin tulla pettymys, mutta hyvässä tapauksessa myös ihastus.

    Tuli muuten mieleen, onko aina ollut näin. Esimerkiksi suomalaisen kirjallisuuden ikoni Mika Waltarihan oli äärimmäisen tuottelias ja kirjoitti ihan kaikkea (ainakin melkein). No, ”joutui” myös käyttämään kirjailijanimiä toisinaan 🙂

    • Kirsi, Waltari on tässä keskustelussa hyvä nosto. Waltarihan myös kärsi hiukan tästä samasta ongelmasta, sillä hänen pienoisromaanejaan/pitkiä novellejaan ei kustantaja kirjailijan suureksi pettymykseksi suostunut julkaisemaan silloin, kun Waltari olisi halunnut. Menestys ja aika tekivät kuitenkin tehtävänsä ja jopa M. Ritvalan kirjoittama kirja ilmestyi uudestaan Waltarin nimellä.

  10. Suomi on pieni ja hyvin erikoinen maa. Myös kustantajan valinta oli vielä vähän aikaa sitten kohtalokasta. Se saattoi leimata koko uran ja sulkea kirjailijan kirjallisten piirien laidalle tai ulkopuolelle.

    1990-luvun alussa eräs kustannustoimittaja soitti ja kysyi sattuiko minulla olemaan L. M. Montgomeryn päiväkirjaa, joista ensimmäinen oli jo julkaistu Kanadassa. Hän oli lukenut lehtijuttuja, joita olin lähettänyt Suomeen Kanadassa asuessani. Mainitsin sivumennen, että kirjoitan nuortenkirjaa . Kustannustoimittaja pyysi minua lähettämään tekstiä nähtäväksi. Sitä oli vasta 80 sivua, mutta tuleva kirjani otettiin kustannusohjelmaan.

    Eräs toimittajatuttavani varoitti, että kirjailija leimautuu nopeasti Suomessa. En uskonut häntä, ja oli jo myöhäistä katua. Esikoiskirjaani ei edes mainittu Hesarin luettelossa, vaikka se oli ensimmäinen siirtolaisena olleen kirjailijan nuortenkirja siirtolaisuudesta ja käsitteli lisäksi sortovuosia, joista ei saatu suomettumisen aikana kirjoittaa.

    Kun vaadin selitystä Hesarista, toimittaja myönsi lopulta, että ”eihän sieltä tule mitään kunnollista”. Kustantajani oli ns. kirkollinen kustantaja. Tilanne ei parantunut vaikka ensimmäisestä Aurora-kirjastani otettiin uusi painos muutaman kuukauden kuluttua. Olin tullut leimatuksi ”uskonnolliseksi” kirjailijaksi, vaikka kirjani ovat olleet koko ajan tavallisia nuortenkirjoja, joissa kulttuurihistoria on keskeistä.

    Toinen leima oli poliittinen: Oli 1990-luvun alkupuoli, ja olin kirjoittanut sortovuosista ja suurlakosta ”porvarillisesta” koulutyttöjen näkökulmasta. En päässyt moneen vuoteen edes Kirjailijaliittoon.

    Mieheni lohdutti minua vanhalla arabialaisella sanonnalla. Koirat haukkuvat, karavaani jatkaa matkaansa. Kirjailijan itsensä täytyy tietää, minne on menossa.
    http://amnellinlucia.blogspot.fi/p/lucia-ja-luka.html

    • Anna, tämä urautuminen jopa kustantajan nimen kautta on ikävää. Vieläkin taitaa olla oletuksia, ettei tietyistä kustantamoista voi tulla hyviä kirjoja. Mutta eiköhän tämä epäluuloisuus ole sentään murtumassa?

  11. Minä olen seurannut intuitiota ja pitänyt oman pääni, koska näen tämän homman jotenkin niin… no, taiteen tekemisenä. Ja minulla siitä on taas päinvastoin syntynyt yhtenäistä kamaa. Joka tosin kehittyy kirja kirjalta kypsempään suuntaan, en tosin etukäteen tiedä mihin. Koetin kerran poiketa kaanonista ja väsäsin jotakin ihan muuta vuoden-pari; siitä seurasi jotakin ihan karmeaa, ja onneksi silloinen kustantajani tajusi, että parempi nyt jättää pöytälaatikkoon… En vastustellut. Kirjoitan siitä fiaskosta tänne joskus erillisen postauksen.
    Mutta tosiaan, eläköön vapaus. Jokainen tavallaan!

  12. Eri suuntiin poukkoilemalla ei tosiaan brändiä rakenneta. Hiljattain luin kirjoituksen, jossa esitettiin, että freelancer-toimittajankin kannattaisi erikoistua, jos aikoo tienata. Täytyy antaa spesialistivaikutelma.

    • Olen tästä kirjoittamisesta ajatellut, että olen spesialisti juuri siinä, en esimerkiksi laulajana. Minusta liian hienosyinen erikoistuminen alkaa jo toimia itseään vastaan. Toisaalta, sydänkirurgit ovat varmasti tästä eri mieltä…

  13. Kuinka suurelta tehdyt virheet tuntuvat tänään? 😀 Lämpimät onnittelut!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s