alaston kirjailija!

kirjailijoiden puhetta ja ajatuksia

On lottovoitto syntyä palkintoehdokkaaksi

8 kommenttia

Finlandia Junior -palkintaehdokkaat ovat tänä vuonna seuraavat:

Marja Björk: Poika (Like)
Ville Hytönen & Matti Pikkujämsä: Hipinäaasi, apinahiisi (Tammi)
Jukka Laajarinne & Timo Mänttäri: Isä vaihtaa vapaalle (WSOY)
Heli Laaksonen & Elina Warsta: Aapine (Otava)
Kreetta Onkeli: Poika joka menetti muistinsa (Otava)
Ville Tietäväinen & Aino Tietäväinen: Vain pahaa unta (WSOY)

Menivät näemmä tasan Otava- ja Bonnier-konsernien välillä. Valintalautakunnan perustelut löydät täältä.

Tekijät kirjan takana.

Tekijät kirjan takana.

Kun Finlandia Junior -ehdokkuus osui kohdalleni ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten, olin ällikällä lyöty ja aivan täpinöissäni. Moni veikkasi Ruokosen Martin kuvittamaa kirjaani Madonluvut voittajaksi, enkä, vastoin järkeni ääntä välttynyt toiveikkuuden tartunnalta. Palkinto meni jollekulle muulle, ja muistelisin korkeiden odotusten vaihtuneen melko suureksikin pettymyksen tunteeksi.

Olen sittemmin kirjoittanut monta ainakain omasta mielestäni parempaa teosta. Joskus olen saanut teoksilleni melko suurtakin medianäkyvyyttä ja joitakin palkintoja, mutta samalla mielessäni on vahvistunut kuva jonkinlaisista arpajaisista. Teos, joka omissa silmissäni on erityisen merkityksellinen, uutta luova ja nerokas, saattaa jättää avainlukijat ja palkintoraadit kylmiksi – tai innostumaan – jokseenkin ennakoimattomalla tavalla. Raadeilla, kriitikoilla ja tuomareilla on valintoihinsa hyvät syyt, mutta aina ne ovat lopulta subjektiivisia ja tulevat näkyville vasta valinnan yhteydessä jos silloinkaan.

Vanha toiveikkuus valtaa minut luonnollisesti aina, kun olen julkaissut jotain uutta. ”Tämä 72 saa varmasti näkyvyyttä!” Palkintojen suhteen luulen sentään jo oppineeni jotakin. Seuraan ehdokasasetteluja ennen kaikkea uteliaana, korkeintaan ihan vähän jännittäen. Sillä todennäköisesti arpa ei lankea minulle.

Nyt, kun iloiseksi yllätykseksemme agenttikirjamme pääsikin framille, on entistä aiheellisempaa pitää pää kylmänä. Ja entistä helpompaa. Kyseessä on yksittäinen valitsija, yksittäinen näkökulma. En lainkaan tunne Jarpin mieltymyksiä, joten todennäköisyylaskenta on harvinaisen helppoa. P = 1:6. Jos asiaa haluaa pohtia voittosumman kautta, on osakseni lankeavan rahasumman odotusarvo 2 500 €. Ei sen vuoksi kannata mielenrauhaansa menettää.

Ja jottei muiltakaan menisi suhteellisuudentaju, kannattaa lukea, miten asia on uutisoitu Ilta-Sanomissa.

Mainokset

Kirjoittaja: Jukka

Jukka Laajarinne Ota yhteyttä: jukka (piste) laajarinne (ät) gmail (piste) com

8 thoughts on “On lottovoitto syntyä palkintoehdokkaaksi

  1. Reps toi Iltsun uutinen 😀

    Ihanan rehellistä myöntää pettymyksen tunteet, siis tuolta edelliseltä kerralta. Mun mielestä on täysin luonnollista kokea pettymystä, jos on ehdolla mutta jää viiden ”häviäjän” joukkoon, tai jopa siitä ettei pääse edes ehdolle. Mutta jotenkin tuntuu että sellaisia tunteita on sopimatonta sanoa ääneen, varsinkin kirjallisuudessa jossa työn itsessään pitäisi olla ainoa palkinto, ainoana motivaattorina polttava luomisen kaipuu (ja etenkin lastenkirjaa kirjoittaessa ei toki mieltä saa edes hipaista maallinen toive, että se menestyisi kirjamarkkinoilla tai kirjallisuuspalkinnoilla, vaan kirja syntyy pelkästään rakkaudesta kaikkiin maailman lapsiin).

    Vähän samaa häveliäisyyttä on muuten myös kollegiaalisessa tsemppauksessa. Omaa suosikkia ei kehtaisi lausua ääneen, koska se tulkitaan niin että toivoo niille muille HÄVIÖTÄ. No ei, mutta onhan selvää että tuttua mukavaa tyyppiä tsemppaa enemmän kuin ihmistä jota ei ole koskaan tavannut – laadullisesti kaikki kirjat epäilemättä ansaitsevat voiton. Eli täällä on peukut pystyssä sulle, Laajis! 🙂

    • Minulle kyllä jo ehdokkuuskin olisi lottovoitto. Edes Jossain kilpailussa. Olen saanut kirjoistani pääosin kiittäviä kritiikkejä, ja pari viimeisintä on saanut tosi hyvin huomiotakin, eli paljon arvosteluja ja lehtijuttuja jne., mutta en ole voittanut mitään, tai edes ollut ehdolla. Sydänvarjo taisi päästä semi-ehdolle netin perusteella jossakin helsinkiläisten kirjastojen kilpailuissa tms., mutta ei mitään voittoja. Porilaisittain: Kyl poka hiljast o. Että olkaa nyt vaan ylpeitä ja iloisia ehdokkuuksistanne, just sayin’.
      (Tai no, ehkä olen sitten eri mieltä, jos/kun jossain vaiheessa uraani jokin kirja on jossakin spasasen spelissä ehdolla. Kymmenen vuotta sitten olisin raivostunut, jos joku myyttisen, suuren ja kullanhotoisen _kustannussopimuksen_ saanut kirjailija olisi kehdannut kitistä minulle yhtään mistään, heh.)

      • ”Minulle kyllä jo ehdokkuuskin olisi lottovoitto.”

        Joo, en todellakaan tarkoita vähätellä ehdokkuuden merkitystä ja fiilistä 🙂 Lähinnä ihmettelen sitä, että jos on päässyt jo ehdolle, ei ”saisi” enää sen päälle kehdata toivoa että myös voittaisi. Tai edes myöntää voiton mentyä sivu suun, että olishan se voitto ollut kiva kirsikka kakun päälle 😉

      • Totta kai. Varmasti kyrpii (salaa) enemmän, kun on jo melkein kiinni jossain… Eihän sitä osaa olla toivomatta silloin, että entä jos sittenkin. Ihan luonnollista. 🙂

  2. Toivottavasti kellekään ei tullut vaikutelma, että tämä ehdokkuus jotenkin nyt harmittaisi. Päin vastoin, kiva juttuhan se on. Hyvässä joukossa sitä paitsi kisataan, ja ennen kaikkea hyvässä hengessä. Julkistamistilaisuutta odotellessa tiimiydyimme takahuoneessa kuohuviiniä siemaillen, ja nyt on sellainen olo, että meneepä voitto mille kirjalle tahansa, se tulee meidän joukkueellemme. (On minulla oma ennakkosuosikkinikin, mutta en kerro sitä tässä. Se voi sitä paitsi vielä muuttua, kun luen viimeisetkin ehdokasteokset.)

    Nyt minä kyllä ajattelin ajatella ihan muita asioita, kunnes voittaja on selvillä.

    • Ei herranjestas, ei kai mun kommentista tullut vaikutelmaa että olettaisin sua harmittavan? 😕
      Viilasin tuota ekaa kommenttia tarkennuksella, että nostin nimenomaan hattua sille kun aiemman ehdokkuutesi tiimoilta myönsit että odotuksia oli, ja niiden jälkeistä pettymystäkin. Moinen julkirehellisyys on aika harvinaista, enkä tiedä johtuuko se siitä että 90% ihmisistä on oikeasti niin epäitsekkäitä että toivovat hartaasti jonkun toisen voittavan, vai siitä että ei kehdata/ ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää myöntää että olishan se voitto omallekin kohdalle ihan kiva, kun nyt kalkkiviivoille asti päästiin 🙂

  3. Onnea Jukalle ja kaikille muillekin hienoille kirjailijoille ja kirjoille ehdokkuudesta!

  4. Kiitos, Terhi. Onnea tässä kieltämättä kaivataan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s