alaston kirjailija!

kirjailijoiden puhetta ja ajatuksia

Oodi kustannustoimittajille

4 kommenttia

Tiina

Tiina

Päätin kirjoittaa hyvin tärkeistä ihmisistä: kustannustoimittajista.

Kustannustoimittajat ovat ammattiryhmä, joka on suurelle yleisölle täysin näkymätön. Kaikki eivät edes tiedä heidän olemassaolostaan.  Kirjailijalle kustannustoimittaja voi olla – liioittelematta – elämän tärkeimpiä ihmisiä.

Niille, jotka eivät ole asiasta kuulleetkaan: Kustannustoimittaja on kustantamossa se henkilö, jonka kanssa kirjailija kirjaansa tekee. Tämä voi tietenkin kuulostaa pelottavalta. Oikeastiko kirjailija “tekee” kirjaansa jonkun “kanssa”? Eikö kirjailija kirjoitakaan kirjojaan ihan itse?

Kustannustoimittaja eli minun kielenkäytössäni “kustis” on eräänlainen työnohjaaja. Hän kyselee tekstin edistymisestä, pysyy kärryillä siitä, mitä kirjailija on puuhastelemassa, antaa ensin yleisempää ja lopulta varsin yksityiskohtaistakin palautetta, pyytää korjaamaan ja miettimään, auttaa pohtimaan ongelmakohtia, oikolukee, ja yleensä vielä koordinoi esimerkiksi kirjan taittoa ja kansitaiteilijan työtä.

Kaikkien näiden tehtävien lisäksi oma kustikseni on ainakin soittanut minulle lohdutuspuheluita huonojen kritiikkien jälkeen, onnitellut hyvistä, ilmoittanut palkintoehdokkuuksista (jotka yleensä ilmoitetaan kustantamoon, ei suoraan kirjailijalle), muistuttanut messuaikatauluista, haastatellut minua eri tapahtumissa, myynyt kirjojani muun muassa kirjastokeikoilla ja  huolehtinut syömisistäni messupäivien aikana. Hän on kuunnellut elämäni surut ja ilot. Kirjan syntymisessä kestää parisen vuotta, ja siinä ajassa oikeassakin elämässä ehtii tapahtua vaikka mitä.

En oikein tiedä, kuinka aloittelevia kustannustoimittajia koulitaan toimimaan kirjailijoiden kanssa. Alalla olisi käyttöä muillakin kuin kirjallisuudenopinnoilla. En usko, että yksikään kustannustoimittaja pitää työtään yksitoikkoisena.

On ehkä vanhanaikaista tai turhan taiteilijaromanttista esittää kirjailija hahmona, joka ei kykene itse huolehtimaan asioistaan, tai kustannustoimittaja henkilönä, jota ilman kirjailija olisi oikeustoimikelvoton. Tai ei ainakaan muodikasta.

Nykyajan ammattimaisuutta ja tehokkuutta korostavassa kustannusmaailmassa kirjailijan ja kustannustoimittajan suhteet voivat sitä paitsi jäädä kovin lyhyiksi, vain kirjan tai novellin mittaisiksi. Väkeä vähennetään kustannustaloista, firmoja ostetaan ja yhdistellään.

Tiedän myös, että moni kirjailija nimenomaan haluaa pitää suhteen asiallisen ammatillisena. Ei kirjan toimittajaan ole syytä kiintyä tai hänen kanssaan puhua mistään muusta kuin pilkuista ja muutaman turhan kohtauksen poistamisesta.

Itse olen hieman huono tuollaisessa. Ensinnäkin suhtaudun kirjan editoimiseen monenlaisilla tunteilla. Alkuun minua nolottaa ja hävettää, ja ensimmäisen version näyttäminen kustannustoimittajalle on joka kerta äärimmäisen vaikeaa. Pyytelen anteeksi, selittelen ja nolostelen. Kun toimittaja kertoo ensivaikutelmansa, varmuuteni kasvaa. Hän on tunnistanut, mihin pyrin. Tarinan hahmo alkaa vahvistua. Alan itse uskoa siihen.

Lopulta, kaikkien editointikuukausien jälkeen, olen niin kyllästynyt koko tekeleeseen, etten jaksaisi enää vaivautua yhdenkään huonon virkkeen tähden.

Kirjan tekemiseen liittyvät tunteet olisi vaikea käydä läpi ammatillisen etäiseksi jäävän henkilön kanssa. Editointi on intiimiä.

Jokainen kirjailija, kustannustoimittaja sekä kirjailija-kustannustoimittaja-pari on tietenkin erilainen. Jokaisella on omat toimintatapansa, omat vahvuutensa, omat kipupisteensä.

Itse olen ollut usein hämmentynyt kustannustoimittajan osaamisen äärellä. Nopeasti syntynyt ymmärrys tekstin ideasta ja syvimmästä olemuksesta kertoo ammattitaidosta. En tiedä, onko sen takana koulutus, kokemus vai luontainen lahjakkuus. Varmaan kaikilla on roolinsa.

Olen tehnyt omat kaunokirjani käytännössä yhden kustannustoimittajan kanssa, mutta tietokirja- ja antologiaprojektien parissa tutuksi on tullut muitakin.

Yhteistyön aloittaminen uuden kustannustoimittajan kanssa on aina pelottavaa ja jännittävää. Mitä se ajattelee minusta? Ymmärtääkö se mitä tarkoitan? Entä jos se pitää minua hulluna?

Kirjallisuusmaailma ilman kustannustoimittajia olisi kirjailijalle kylmä ja yksinäinen paikka.

Advertisements

4 thoughts on “Oodi kustannustoimittajille

  1. Olisi kieltämättä hienoa, kun olisi tuollainen ”tukihenkilö”-tyyppinen hahmo, hieman kadehdin sellaisia. Ei minulle kukaan soita, en taida olla koskaan puhunut puhelimessa kustantamoideni työntekijöiden kanssa enkä useimpia kustannustoimittajiani ole myöskään tavannut livenä.

    Jenkeissähän agentit taitavat olla se kirjailijan tuki ja turva ja kustannustoimittaja lähinnä vain editoi – tekstiä jota yleensä agentti on jo paljon muokkauttanut.

  2. Hieno kirjoitus. Liikutuin suorastaan. Omalla alallani (koulutus) olen oppinut niinikään arvostamaan yhteistyötä. Kiinnostavaa saada kuulla kustiksien roolista kirjanteossa 🙂

  3. Voi kunpa… Viiden julkaistun kirjan jälkeen voin vain kaiholla ja kateudella lukea kustannustoimittajasta ja kustannustoimittamisesta, jossa voi kokea yhteistyötä ammatti-ihmisen kanssa. Kyllä, kirjoitusvirheet on korjattu, joistakin selkeistä virheistä tai epäloogisuuksista huomautettu ja katsottu korjauksen jälkeen sujuviksi, mutta että keskustelua sisällöstä..? Teemoista? Pyrkimyksistä? Kirjoittajan tunnoista ja tunnelmista? Puheluja? Työskentelyn etenemisestä, rohkaisua, kannustusta? No ei.

    Kustannustoimittajan vaihdos oli ilmoitusasia, mutta eipä yhteistyö siitä mihinkään muuttunut, ilmeisesti talon tapa, isohko kustantamo kuitenkin.

    Joskus mietin, olisiko teksteistäni voinut kasvaa vielä jotain parempaa, jotain merkityksellisempää, jos olisi ollut mahdollisuus pohtia ja parannella niitä vielä eteenpäin?

    Kirjamessuilla tavattiin taas kustannustoimittajan kanssa kahvilla juu, pidin keskustelua yllä, kohteliaisuudesta. Epäilin välillä, olenko tosiaan niin tylsä tyyppi, ettei juttua synny millään. Yleensä kuitenkin syntyy, onneksi.

    Kustannustoimittaja tietää odottaa seuraavaa kässäriä luettavaksi ensi vuoden puolella. Olemme siis seuraavan kerran yhteyksissä silloin.

    Ja niille, jotka kehottavat vaihtamaan kustantajaa, niin hei: onko se oikeasti niin helppoa ja yksinkertaista? Kirjani kuitenkin julkaistaan ja (vähäinen) palaute on ihan ok. Sen pitää nyt riittää, iloitsen siitä kuitenkin!

    • Ikävä kuulla. Lohduksi voin sanoa, ettet ole yksin. Olin mukana tekemässä muutama vuosi sitten Suomen Kirjailijaliitolle kyselyä liiton jäsenten kustantamosuhteista. En muista tarkkoja lukuja, mutta olisiko noin 30 % vastanneista ollut toimittajaansa tyytymätön. Eroa ei ollut, oliko isolla vai pienellä kustantamolla: osa kirjailijoista ei kokenut saaneensa toitmittajaltaan juuri muuta kuin editointia. On selvää, ettei sellaisessa tilanteessa oli järin motivoivaa tehdä hommia. Sitkeä kyllä tekee, mutta kannustavammassa ja innostuneessa ilmapiirissä kirjailija varmasta saisi itsestään enemmän irti.

      Itse moisessa tilanteessa yrittäisin etsiä kannustusta ja tukea vertaisryhmästä, ateljeekiriitikoista tms. porukasta, jos semmoista on käytössä. On kovin tärkeää, että joku innostuu tekstistä ja sanoo: ”Tästä tulee hyvä!”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s