alaston kirjailija!

kirjailijoiden puhetta ja ajatuksia

Erään novellin editointi

5 kommenttia

editointi

15 tulostettua liuskaa, lyijykynä ja pyyhekumi.

Otsikko? Se on vasta työnimi, mutta antaa vielä olla, päätän lopullisen nimen vasta kun teksti on kokonaan valmis.

Alkua on viilattu edellisellä editointikierroksella, se toimii yhä. Sovitan silti yhtä perussääntöäni ja jätän mielessäni ensimmäisen kappaleen pois, mutta kyllä se on ihan paikallaan.

Kolmas kappale, autereinen ja seesteinen kuulostaa aivan liian kesäiseltä ja muutenkin väärältä, raikas ja tyyni on parempi.

Sitten eteenpäin muutamia kappaleita, kunnes löytyy yksi joutavanpäiväinen sana, ja heti perään sanamuutos: tähyilen on parempi kuin tiirailen.

Verannan pois? Ei, ei sittenkään, pyyhekumi tänne.

Mukavaa tunnelmointia ja lauserakenteet ok, mutta autio-sana pitää vaihtaa vihreäksi.

Talvikäyttöinen…? Ei, talvikelpoinen kuulostaa oikeammalta.

Liikaa naksahduksia, täytyy vaihtaa lampun kohdalla ihan vain sammuttamiseksi.

Ai niin, ne pilvet katosivat yöksi, eli ne ovat palanneet eivätkä roikkuneet taivaalla koko ajan. Samalla lauseen muotoa vähän siistimmäksi.

Hiukan, hiukan, hieman, hiukan… Jospa tämmöisiä vähän vähemmän.

Airojen lavoista lipahtelevat pisarat? Lipahtelu on mukava sana, mutta kun edellisessä lauseessa jo liplattaa, kyllä ne pisarat nyt tällä kertaa tipahtelevat.

Kasvot ikkunassa? Ei silloin sanota että ei siinä ollutkaan mitään, vaan ketään.

Sitten, sitten, sitten. Näitäkin liikaa ja turhaan, pois pois.

Hämärä on saennut lähes pimeydeksi. No onpas ääliömäisesti ilmaistu, ehkä riittää jos se hämärä ihan vaan sakenee. Ja jos on vasta hämärää, tähdet ovat himmeitä ja niitä on vain keskitaivaalla.

Näe-erota, vaihdetaan erota-pysty näkemään. Jotenkin se vain kuulostaa järkevämmältä.

Ihan turha selittelevä lässytyslause, hus hus, viiva yli! Ja kohta pian silmiin osuu seuraava, asiasisältö tarvitaan mutta nuo kamalat löysät pois.

Jaha, preesens-kerronnan keskelle sitten livahtanut pari imperfektiä. Tyypillistä, toivottavasti nämä oli nyt viimeiset.

Hyyyi miten typerää paskanlänkätystä kokonaisen parin virkkeen verran, kuka tämmöistä kirjoittaa? POIS!

Dialogissa voisi olla pikkuisen puhekielisempi ilmaus.

Mitä minä tässä kohtaa olen ajatellut? Ei liity yhtään mihinkään, mutta jotain tähän tarvitaan, pieni viittaus edelliseen tapahtumaan.

Kirjoitusvirhe! Lukee möki kun pitäisi lukea mökin.

Ja taas, blaa blaa selostusta, viimeinen lause pois.

Jos se siima on jos leikelty silpuksi, sitä ei vedetä ulos kuin siimaa vaan siimanpätkinä.

Joutava kuvaus, eiköhän tätä kamaa ole jo enemmän kuin riittävästi. Kyllä tunnelmoinnillakin voi jonkunlaiset rajat pitää.

Luulen -> oletan.

Enää-sana on turha, se tulee ilmi jo edellisessä lauseessa.

Huonossa kunnossa? Ei, vaan rapistunut.

Melkein pimeää, se ei sovi mielikuvaan, jospa olisikin melko pimeää.

Pilkku pois, piste tilalle.

Kas, tästä on kadonnut kursiivi.

Turha sana, ja vähän matkan päässä toinen (SITTEN, voi hyvänen aika sentään). Ja kolmaskin (NYT, taas yksi salainen agentti joka yrittää pujahdella vähän joka väliin).

Jos kauhu on kivettänyt lihakseni, enhän minä pysty liikkumaan, vai mitä? Kauhu siis vain yrittää kivettää.

Loppu..? Se on ihan ookoo, mutta alkua ja loppua onkin mietitty tarkemmin jo aikaisemmissa vaiheissa.

Tämän novellin ja monia muita tarinoita voit lukea Tarinajoulukalenterissani 1.12. alkaen!

Advertisements

Kirjoittaja: anuh

Kirjailija, toimittaja

5 thoughts on “Erään novellin editointi

  1. Hauska ja mielenkiintoinen teksti! Itse en koskaan jaksa editoida tekstejäni tulostettuina, se tuntuu jotenkin turhauttavalta.

    • Mä hahmotan tekstin muodon ja sisällön parhaiten, kun se on paperilla. Pari kierrosta editoin kyllä ruudullakin 🙂

  2. Hurja miten symppis alkulause: ”15 tulostettua liuskaa, lyijykynä ja pyyhekumi.” Tulee hyvä mieli kun se lukee. Tai siis ainakin minulle tulee. Olen aina rakastanut kirjoittamista ja yksinkertaisia perusasioita.

    • Juu, kyllä yksinkertaiset asiat useimmiten on niitä parhaita, ainakin tämmöiselle pikkuelämästä nauttijalle 🙂 Kirjoittaminen on pohjimmiltaan varsin yksinkertaista, ja luovuutta edistää rauha, hiljaisuus, vapaus liiasta konkretiasta. Ihmismieltä ei turhaan verrata mereen – tyynenä se heijastaa kirkkaimmin ympäröivää maailmaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s