alaston kirjailija!

kirjailijoiden puhetta ja ajatuksia

Kiitospäivän demonit kirjailijan olkapäällä

9 kommenttia

Pasi I J

Pasi I J

Joskus sitä on näkevinään kirjailijoita, jotka ovat hirmuisen kiitollisia kaikesta siitä hyvästä, mitä ovat saaneet, vaikka eivät olisi saaneet ulkopuolisen silmin katsottuna juuri mitään, ihan vain siksi että saavat esim. kirjoittaa nälkäpalkalla kirjoja, joilla on noin sata lukijaa jossain Kiteellä, ja hekin kaikki omia sukulaisia, jotka eivät edes oikeasti kirjaa lue vaan selailevat sieltä täältä ja kehuvat sitten että kosketti niin syvältä. Nämä kirjailijat ovat kiitollisia, nöyriä ja omistautuneita luomistyölleen. Koskaan eivät he katkeroitse mistään, kadehdi, turhaudu – tai jos tuollaisia tuntemuksia tuleekin, he menevät luontoon karhukoiransa kanssa, keräävät pari kantarellia, kuuntelevat tovin räkättirastaiden laulua ja palaavat sitten työnsä ääreen uudistuneina ja puhdistuneina.

Nämä kirjailijat saattavat myös käydä kommentoimassa vähemmän valaistuneen kirjailijan some-nillityksiä, joko lämpimän rohkaisevasti, sillä tavalla kuin kypsä olento rohkaisee semmoista epäkypsää ihmisen raakiletta, tai sitten järkyttyneenä nuhdellen: niin paljon olet saanut ja noin kiittämätön olet.

Kirjailijana on helppo olla tyytymätön. Omiin kykyihin ja kirjoihin on pakko uskoa, jotta jaksaisi kirjoja kirjoittaa. On siis kehitettävä jonkinmoinen kirjailijan ego. Sellainen, joka sanoo: Minä osaan, olen hyvä, kirjani ovat hyviä, ne ansaitsevat lisää lukijoita. Ja tietty kunnianhimokin lienee paikallaan, joskin terveellisimmässä tapauksessa se kohdistuu itse kirjoitustyöhön eikä niinkään kirjan vastaanottoon ja menestymiseen – mutta kirjailijan ego kyllä tuonkin osaston asioita osaa odottaa ja pettyä, jos homma ei kulje niin kuin fantasioissa etukäteen.

Tyytymättömyys lienee aika normaalia ja toisinaan hyödyksikin. Täysin tyytyväinen ihminen ei vie evoluutiota eteenpäin vaan istahtaa alkumeren rannalle hymyilemään. Mutta kiittämättömyys on tietysti ongelma. Jos kirjailijan on sallittua haluta asioita ja pettyä, jos ne jäävät tavoittamatta, on hänen tärkeää myös osata iloita (kaiken valittamisen ja nillittämisen ohessa) siitä hyvästä, mitä hän on saanut (koska aika harvoja asioita voi kirjallisuuden kentällä ihan puhtaasti omilla ansioillaan ottaa – aina me kirjailijat olemme lopulta menestyksemme suhteen toisten ihmisten armoilla).

Mietin tuossa eilen amerikkalaisten kiitospäivää ja sitä, mistä kaikesta tunnen kiitollisuutta kirjailijana. Tiedän kyllä, mikä minua kirjailijana turhauttaa (kaikki kunnon palkinnot menevät aina toisille kirjailijoille, kaikki näkyvyys menee aina toisille kirjailijoille, kaikenlaiset – lukemattakin – keskinkertaiset räpellykset sitä hypetystä osakseen keräävätkin, myyntiluvut ovat epäreilun pienet, lehtiarvostelujakaan ei tule tarpeeksi tai jos tuleekin, on kriitikko ammattitaidoton lortti joka ei ymmärrä teoksen Suurta Nerokkuutta, sitä yhtä hakemaani apurahaakaan ei tippunut vaikka Kaikille Muille Kirjailijoille sataa jänttejä ja muita rahasäkkejä jne jne), mutta tekee hyvää välillä miettiä niitä kiitollisuudenkin aiheita. Tässä siis (satunnaisessa järjestyksessä) muutama asia, joista itse kirjailijana olen kiitollinen:

puukasvaakirjasta

1) Ne lukijat joita olen saanut. Erityisesti ne, jotka fanittavat kirjojani ja odottavat yhden luettuaan mustin uskollisuudella seuraavaa. Ja nekin tietysti, jotka olivat vähän että njääh, mutta lukivat silti loppuun.

2) Kirjastoapurahat, joita olen saanut joka vuosi. Ilman niitä olisin varmaan jo lopettanut kirjoittamisen – ne sysäävät kivasti sen pahimman kevätturhautumisen yli ja antavat sen vaikutelman, että joku jossain arvostaa ihan rahallisestikin, vaikka kirjailijan tulot jäävät muuten melko olemattomiksi.

3) Kirjabloggaajat. Antavat kirjoilleni sitä näkyvyyttä, joka on kirjan eloonjäämiselle elintärkeää.

4) Se, että kirjojani yleensä julkaistaan. Ei kaikkia hyviäkään käsiksiä koskaan julkaista, onnea on aina oltava matkassa.

5) Kustantamon kivat ihmiset. Eivät kiusaa, välttele tai vähättele. Erityisesti kustannustoimittaja on tärkeä.

6) Agentti. Nykyään kultaakin arvokkaampi voimavara kirjailijalle, joka haluaa (kukapa ei haluaisi) kirjojaan myös käännettävän.

7) Ne viisi maata, joihin esikoisromaani on jo myyty, eli Englanti, Saksa, Espanja, Italia, Tsekki. (Ja se kuudes, josta ei vielä saa tiedottaa.)

8) Se, että englanninkielinen versio esikoisromaanistani näyttäytyi Amazon.uk:n bestseller-listoillakin, ei nyt sentään sillä kaiket kirjat käsittävällä, mutta tietyissä sarjoissa:  bongasin ainakin sijan 43 contemporary horrorissa ja sijan 31 horror fantasyssa.

9) The Rabbit Back Literaturen hyvät arvostelut SFX-lehdessä (viisi tähteä), Financial Timesissä ja joillakin nettisivustoilla.

10) Esikoisromaanista (yhä) tekeillä oleva elokuva/tv-sarja (jonka optio tosin umpeutuu ensi kesän lopussa eli saas nähdä).

11) Se, että muutamakin ihminen on netissä ilmaissut minun kuuluvan heidän mielikirjailijoihinsa, aika kapeaan kärkeenkin.

12) Se, että kirjailijana olen saanut mahdollisuuden tutustua moniin muihin kirjailijoihin.

13) Ne pienehköt mutta ilahduttavat kohdeapurahat, joita sain kahden edellisen romaanin kirjoittamiseen.

14) Se, että olen menestynyt kirjailijana riittävän hyvin, jotta voin ihan tosissani haaveilla kokopäiväisestä kirjailijuudesta. (Vaikka sellaisen mahdollisuuden toteutuminen onkin vielä hyvin hyvin kaukana.)

15) Se, että sain käydä radiossa höpöttämässä uusimmasta romaanistani Nadjan kanssa.

16) Kaikki aiempien kirjojen tiimoilta tehdyt radio- ja tv-keikat.

17) Se, että joissakin kirjakaupoissa uusi kirjani on ollut hyvin esillä – erityisesti Jyväskylän Suomalaisessa, missä Susa asetteli sitä ikkunaan oikein näkyvästi ihmisten huomattavaksi.

18) Kaikki ne kiitosviestit, joita olen lukijoilta vuosien varrella saanut.

19) Kaikki ne asiat, jotka tulevat mieleen vasta kun olen noussut tietokoneelta ja lähtenyt ajamaan kohti päivätyötä.

Mainokset

Kirjoittaja: pazi-i-j

Kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen. Teokset: Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena 2006). Taivaalta pudonnut eläintarha (Atena 2008). Harjukaupungin salakäytävät (Atena 2010). Sielut kulkevat sateessa (Atena 2013).

9 thoughts on “Kiitospäivän demonit kirjailijan olkapäällä

  1. Hienoa, että löydät noin paljon kiitollisuuden aiheita. Minulta kun puuttuu lähes kaikki tuo aiheellisuus kiitoksellisuuteen, kertoisitko edes, miten lähestyä agenttia. Annatko hänen osoitteensa, jotta voin lähettää hänelle kirjani, vai miten tässä pääsen alkuun?

    • Ulkomaisille agenteille tietysti pitäisi voida tarjota jotain käännettyä tekstiä. Mun agenttini on ruotsalainen. Kotimaisia voit tietysti yrittää lähestyä, mutta taitavat olla valmiiksi aika ylityöllistettyjä. Käsitykseni mukaan agentti ottaa yhteyttä kirjailijaan, jos näkee potentiaalia. Nämä ovat agenttien markkinat, eivät kirjailjoiden.

  2. Olen tajunnut olla kiitollinen siitä, että osaan kirjoittaa. Siis että tekstiä syntyy sujuvasti, kun tarvis on, oli aihe kaunokirjallinen tai vaikka vain tiedote harrastusten tms ympärillä.
    Istuimme vastikään saman pöydän ääressä sekalaisella sakilla, piti saada aikaan tekstiä, joka myös julkiseksi tulisi. Ei kirjoittaminen ja sujuvan suomen kielen tuottaminen ole edes aikuisille läheskään niin itsestään selvä juttu, tajusin.
    Vaikka kunniaa ja mainetta ei luultavasti kaunokirjallisesti koskaan tule muutamaa kiittävää (ja vastaavasti muutamaa tympeää) arvostelua lukuunottamatta, olen kiitollinen siitä, että kirjoittaminen on suhteellisen helppoa. Niin kuin nytkin, tässä. Eikä kirostusvihreitäkään aina niin paljoa tule. Saako laittaa loppuun hymiön..?
    Hah, laitan: 🙂

    • Kirjoittaminen on ajattelua ja selkeä ajattelu ja selkeä kirjoittaminen ovat harvinainen taito, josta tosiaan kannattaa olla kiitollinen – etupäässä kai itselleen, kun on asian tullut opetelleeksi, sen sijaan että olisi vaikkapa ajanut mopedilla rinkiä navetan takana.

  3. Lukijana olen kiitollinen siitä, että on olemassa kaltaisiasi kirjailijoita! Kiitos 🙂

  4. Kauhean kiva kiitollisuuskirjoitus. Kannatti käväistä katsomassa 🙂

  5. Kiitos kirjasta! Kuuntelin Lumikko ja yhdeksän muuta -kirjasi ja yllätyin todella positiivisesti. Ehkä en
    ole ihan vielä Musti, mutta aika lähellä jo; googlaan lisää kirjoittamaasi luettavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s