alaston kirjailija!

kirjailijoiden puhetta ja ajatuksia

Jään alta

7 kommenttia

JP KoskinenJuhlat on juhlittu ja paperi on taas valkoista kuin lumi. Finlandia-huumasta huolimatta kukaan ei tullut auttamaan minua uuden kirjan kirjoittamisessa vaan jouduin tekemään sen yksin. Kurja juttu.

Ystäväni Rasputin teki sen, missä Rasputin oli muutoinkin hyvä. Kevään kirjana se ei suostunutkaan kuolemaan kiltisti elokuussa vaan sinnitteli tänne jouluun asti. Kirja keräsi vielä tukun hienoja uusia arvosteluja, mikä tuntui erityisen hyvältä. Hieno juttu.

Käytän kirjoittamiseen konetta, joka ei ole netissä. Nettikoneeni, joka pitää minut kiinni maailmassa, otti ja hajosi. Tietotekniikka on todella ihmeellistä ja hienoa. Kun ostin uutta konetta, myyjäkin totesi, että kyllä sillä viisi vuotta taas mennään. Olemme siis luovuttaneet ja hyväksyneet sen, että kalliit vehkeet hajoavat nopeasti. Kurja juttu.

Pelkäsin hiukan tämän kaiken keskellä, että kirjoittamiseni sekoaa ja hajoaa käsiin. Ehdokkuus oli luonnollisesti loistava asia tehdyn kirjan osalta, mutta helkkarin huono tekeillä olevan kirjan osalta. Tietysi kirjailija mielellään esittelee Aamun kirjassa uusinta romaaniaan, mutta pientä aivosäätöä vaatii ponkaista paikalle keskeneräisen romaanin äärestä. Haastattelun alkaessa oli kulunut 8 tuntia siitä, kun painin vielä uuden kirjan kanssa. Sain pidettyä kuitenkin pääni kasassa. Hieno juttu.

Kirjailija on tietysti juuri niin hyvä, kuin viimeisin romaani. Paikoilleen ei voi jäädä, jos aikoo kirjoittamisella leipää tienata. Suomessa romaani viiden vuoden välein on ylellisyys, johon tuskin kellään on varaa. Harvassa ovat ne myynnilliset jättipotit, jotka takaisivat työrauhan vuosiksi eteenpäin. Kirjoittaessa kuitenkin tarina ottaa aikansa mistään piittaamatta. Jos se ajaa teoksen kustannusohjelmissa vuodesta toiseen, se on vain kärsittävä nahoissaan. Kurja juttu.

Talvi tulee. Lunta on maassa. Jos mielin uimaan, on Aulangonjärven jäähän hakattava avanto. Pitkään minusta tuntui, kuin olisin kirjoillani luiskahtanut jään alle. Kirkkaan jään läpi näin kirjalliset juhlat ja riennot, niin lähellä, niin kaukana. Olin läsnä mutta poissa silmistä. Nyt tuntuu siltä, että olisin päässyt pois jään alta. Ehkä luiskahdan vielä takaisin, mutta sainpahan vedettyä vähän henkeä. Hieno juttu.

Mainokset

Kirjoittaja: JP Koskinen

JP Koskinen, tuoreimmat romaanit: Ystäväni Rasputin (WSOY, 2013), Paholaisen vasara (Helsinki-kirjat, 2011).

7 thoughts on “Jään alta

  1. Hieno vertaus tuolla lopussa.
    Voihan sen ajatella niinkin, että kumpi on sisä- ja kumpi ulkopuoli, olipa välissä jäätä, muovikalvoa, yksin- tai moninkertaista lasia, lasikattoja tai ihan vaan niitä perinteisiä lasikelloja.

    Itsellä on muutaman lomapäivän jälkeen taas paluu sisään käsikirjoitukseen, jota kirjoitan romaaniksi ties kuinka kauan ja “I would be sitting under the same glass bell jar, stewing in my own sour air”…

    • Ajan kuluessa tuo jakautuminen kirjoittavaan ja esiintyvään persoonaan on vain voimistunut. Joskus tuntuu, että kirjoittava persoona on ja pysyy poissa, tarkkailijana ja sivustaseuraajana. Julkinen eläin yrittää kaupata valmiit kirjat, haalia toimeentuloa ja katsoa, että aikatauluissa on jotakin järkeä. Eikä nämä kaksi suinkaan hoida hommiaan aina sovussa, kaukana siitä…

      • Samoin! Puhunkin aina, että Kirjailija meikkaa näin tai että tuo vaate sopii Viralliselle, mutta ei ole minun juttuni. Joskus kauhistun, jos vastaan vahingossa jollekin henkilökohtaiselle ystävälle tai sukulaiselle Virallisen tyyliin. Minä, eli minä-minä on vaatimattomampi ulkoisesti, tinkimättömämpi sisäisesti. Kirjailija eli Virallinen on se esiintyvä osa. Kun taas minä-minä on sama tyyppi, joka kirjoittaa, pohdiskelee, näkee unia ja on vaan. Jos on vielä muita, se ei enää kuulu tähän…

  2. Joskus laitan kirjailijaminäni ja yksityisen minäni tappalemaan nakista ja katson, miten ne mätkivät toisiaan turpiin, saatanpa lyödä vetoakin voittajasta esiintyjäminän kanssa, joskaan se paskiainen ei koskaan maksa velkojaan.

    • Minulla minät vittuilevat toisilleen. Etkö voisi kirjoittaa jotain myyvempää, sanoo toinen. Myy sinä mummosi, vastaa siihen toinen.

  3. …kun vahingossa tein pienen myyntimenestyksen, nimenomaan pienen, itseni yllättävän, sukulaisten toivoman, hävettää vähän, kun tuli tehtyä myyvempi teos…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s