alaston kirjailija!

kirjailijoiden puhetta ja ajatuksia

Monta rautaa (tilanneraportti)

Jätä kommentti

Jukka L

Jukka L

Kun lopulta joulukuussa sain Hesarilta ja Parnassolta vapauttavat tuomiot edellisestä romaanistani, tunsin kirjoittamista härinneiden lukkojen avautuvan, ja mieleni alkoi hamuta uusien tehtävien kimppuun. Seuraavan romaanin lähtökohdat ovat olleet mielessäni jo ehkä kuuden vuoden ajan, ja olen nyt raapustanut sitä 150 käsin kirjoitetun sivun verran (vastannee 80 liuskaa).

Kynän ja paperin ääressä kokemani alkuinnostus on vaihtunut joksikin muuksi. Ei ole helppoa tuottaa romaanimittaista tekstiä, jonka tietää päätyvän lopulta kokonaisuudessaan roskakoriin. Yksikään kirjoitettu sana, lause, kappale tai luku ei ole se, joka jää lopulliseen teokseen. Olen kuitenkin säätänyt päätäni uuteen ajattelutapaan: kirjoitan luonnosta, en romaania. Ei Gallen-Kallelakaan maalannut teoksiaan suoraan lopulliselle kankaalle, vaan niitä edeltää koko joukko hahmotelmia ja yritelmiä ja versioita, jotka on kaikki täytynyt tuottaa (materiaalisella tasolla) alkutekijöistään.

Kirjoitan romaaniani lähinnä kodin ulkopuolella. Siihen muistikirja ja kynä ovat mitä otollisimpia välineitä.

Kotona koneen äärellä kirjoitan esseekokoelmaa. En ole vielä valmis näin julkisesti kertomaan sen aiheesta, mutta tajusin puuhastelleeni senkin parissa jo vuosia. Tällä hetkellä tarttumiskynnys esseisiin tuntuu kaikkein alhaisimmalta. Työvälineenäni käytän Scrivener-nimistä ohjelmaa, josta on kenties kirjoitettava aivan oma blogauksensa jossakin vaiheessa.

Sitten. Ryhmätyö. Meillä on kolmen hengen tiimi, jolla yritämme synnyttää jotakin… Tästäkään en voi kertoa paljon enempää, sillä en ole kysynyt tiimin muilta jäseniltä, paljonko tässä vaiheessa voi kertoa. Ehkä kuitenkin sen verran, että kuohuviinillä viritetyt palaverimme ovat olleet hilpeitä ja häpeämättömiä.

Sitten Ninni pyysi minua käsikirjoittamaan sarjakuvaa. Auh, ensimmäinen deadline alkaakin lähestyä.

WSOY:lle lupasin kuvakirjakässärin, joka on pyörinyt toistaiseksi pelkästään päässäni. Täytyy ratkoa pari ongelmaa, ennen kuin voin naputella jotakin kuvaruudulle.

Töitä siis riittää. Eniten mieltä rassaa aikaansaamattomuuden tunne. Jos yhtä juttua kirjoittaa, muut eivät etene. Työpöytäni on yhtä pirstaleina kuin minä itse. Mutta hitaasti, hitaasti, kaikki nuo aihiot ja luonnokset ja kirjoitukset kasvavat ja muuttavat muotoaan. Mitähän niistä tänään ruokkisin?

 

Mainokset

Kirjoittaja: Jukka

Jukka Laajarinne Ota yhteyttä: jukka (piste) laajarinne (ät) gmail (piste) com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s