alaston kirjailija!

kirjailijoiden puhetta ja ajatuksia

Ei tullut tutkijaa. Tuli kirjailija.

2 kommenttia

DSC_1256 (2) (640x640)

”Näissä läntisen kulttuurin tiedemiehissä ja filosofeissa ja ihmisissä, joilla on hallussaan tieto ja valta, tuntuu olevan jotain samaa. Kukaan heistä ei tunnu sietäneen pimeyttä, eikä epäilystä ja epävarmuutta. Eikä ratkaisemattomia ristiriitoja omassa sisimmässään. Ja siksi he ovat yrittäneet eliminoida ne.” –Peter Hoeg-

Jos elämä on sarja sattumia, joista elämäntarina rakennetaan, niin tarinoita on monta. Erilaisia eri tilanteissa, valikoituja, muistettuja ja unohdettuja, yhtä tosia ja aitoja silti kaikki. Tämä on yksi niistä.

Minusta oli ihan vähällä tulla tutkija. Puolivälissä psykologian opintoja ajatteluni muuttui peruuttamattomasti, kun sivuaineopintojen myötä astuin sisälle sosiaaliseen konstruktionismiin, tieteenfilosofiaan jonka mukaan todellisuus on sosiaalisesti ja kielellisesti rakentunut. Kokemus oli niin voimakas, että pääaine oli vaihtua siinä rytäkässä. Perinteinen psykologinen ajattelu, erityisesti kokeellisen, luonnontieteitä lähestyvän ns. objektiivisen tutkimuksen ideaali, tuntui ahtaalta kuutiolta, jossa tutkijan taustoja ja ennakkoluuloja ei kriittisesti tarkasteltu. Siihen en enää halunnut asettua.

Kun innostus opintoihin katosi, gradu pelasti. Sitä tehdessä saatoin vapaasti ammentaa tieteenaloista, jotka eniten kiinnostivat ja silti valmistua psykologiksi. Ostin gradua varten käytetyn kannettavan säästöilläni, muistan kuinka seisoin kassalla setelinippu kädessäni ja ajattelin, että tällä rahalla pääsisi Tshekkiin ainakin kuukaudeksi. Mutta sittenkin: gradu oli melkein hauskinta mitä yliopiston aikana tapahtui. Se oli ilolla ja vimmalla tehty tutkielma minuuden fragmentaarisuudesta, nuorten naisten lukuisista tavoista kertoa itsensä suhteessa erilaisiin toisiin. Ammensin taustaa sosiaalitieteiden ja kirjallisuudentutkimuksen rajapinnalta ja feministisestä tutkimuksesta, löysin epävirallisen graduohjaajan silloiselta naistutkimuksen laitokselta ja väittelin kiivaasti virallisen ohjaajani, psykologian laitoksen professorin kanssa menetelmistä ja tieteenfilosofisista kysymyksistä. Luin lähes tauotta ja kun en lukenut, kirjoitin puhtaaksi ja analysoin yli seitsemänsataa liuskaa päiväkirjatekstejä. Suunnittelin ryhtymistä tutkijaksi.

Lopputulos oli niin sanotusti perinteinen. Naistutkimuksen laitoksella tutkielmaan uskottiin, mutta psykologian laitoksella sitä ei osattu lukea. Koko tieteenfilosofinen lähtökohta jäi ymmärtämättä ja keskustelu jämähti menetelmätasolle. Naistutkimuksen laitoksen tarjousta toisesta tarkastajasta ei hyväksytty. Edes keskinkertainen arvosana ei ollut niin suuri pettymys kuin törmääminen vakiintuneiden tutkimusmenetelmien ja maailman näkemistapojen seinään. Avuttomuus, kun vallankäyttäjä, tässä tapauksessa laitoksen vakiintunut tutkimusperinne, määritteli maailman puolestasi ja asetti ehdot oikealle tavalle nähdä se ja kertoa siitä. En hakenut tutkijakouluun enkä ottanut vastaan kutsua osallistua poikkitieteelliseen tutkijaryhmään. En edes lukenut graduani vuosiin, oikeastaan en ole lukenut sitä vieläkään. Voisi sanoa että luovutin. Että annoin periksi silloin kun olisi pitänyt taistella.

Mutta unelmien raunioilla kasvaa useimmiten jotain uutta. Olin niin iloisesti hurahtanut gradun tekemiseen, etten edes ajatellut luovaa kirjoittamista, en tiedä olisinko ajatellut myöhemminkään, jos olisin ryhtynyt tutkijaksi. Sen sijaan ryhdyttyäni tekemään konkreettista psykologintyötä ihmisten parissa, jotain vapautui. Fiktiiviset tarinat alkoivat kasvaa ja aloin ensimmäistä kertaa kirjoittaa romaanikäsikirjoitusta. Muutamia vuosia siitä ja julkaisin esikoiskirjani. Se olisi voinut mennä toisin. Sen olisi voinut myös selittää toisin. Mutta tässä tarinassa se meni näin. Luovan kirjoittamisen maailmassa olen omillani. Ei tarvitse enää väitellä siitä, mikä on oikea tapa nähdä maailma ja kertoa siitä. Nyt luon itse maailmani (monikossa) ja niiden lait eikä mikään aihe ole liian vähäinen ollakseen tarinan arvoinen.

 

Advertisements

2 thoughts on “Ei tullut tutkijaa. Tuli kirjailija.

  1. Onko mahdollista saada linkkiä graduusi?

  2. Hei Elina,
    en tiedä onko sellaista linkkiä. Tutkielma on sen verran vanha, että palautin sen ainoastaan paperiversioina. En ole ottanut selvää, onko graduja mahdollisesti myöhemmin skannattu. Mutta ainakin jonkinlainen kappale pitäisi löytyä Tampereen yliopiston kirjastosta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s