Scrivener

7.2.2014 by Jukka 10 kommenttia

Jukka L

Markus Leikola esitteli vuosi sitten kirjailijan työkaluja Helsingin Kirjailijat ry:n kokouksen yhteydessä. Jo pari ensimmäistä kuvaruutunäkymää Scrivener-nimisestä ohjelmasta saivat ihoni pupillini laajenemaan ja poskeni punoittamaan. Olin yhdellä kertaa järkyttynyt ja rakastunut. Järkyttynyt olin siitä, että olen kaikki nämä vuodet viettänyt aikaani tavallisten tekstinkäsittelyohjelmien parissa. Olisinko viimeisintä romaaniani kirjoittaessani säästänyt 50 vaiko 100 työtuntia, jos olisin kirjoittanut sen Scrivenerillä? Ja mitenkähän se olisi näkynyt tekstin laadussa? Rakastunut olin näkemiini mahdollisuuksiin, tuleviin työskentelytapoihini.

Mikä Scrivener siis on? Tekstinkäsittelyohjelma. Kirjoittajan kehittämä tekstinkäsittelyohjelma pitkien tekstien epälineaarista kirjoittamista varten. Ohjelma, kuten kaikki tekstinkäsittelyohjelmat, sisältää kaikenlaisia pikku hienouksia, joita valtaosa käyttäjistä ei koskaan opettele. Unohdetaan ne. Ohjelman hienous ei piile niissä. Juju on tavassa, jolla ohjelma lähestyy kirjan kirjoittamista: samalla tavalla kuin moni kirjailijakin.

Kirjan kirjoittamiseen liittyy monenlaisia työvaiheita: Aineiston hakua, muistiinpanojen tekemistä, kohtauksien ja rakenteen hahmottelua. Ja mikä olennaisinta, kirjat kirjoitetaan nykyään vain harvoin alusta loppuun. Tai vaikka kirjoitettaisiinkin, palaset eivät luultavasti ole ensiyrittämällä oikeassa järjestyksessä. On leikeltävä ja liimailtava, purettava ja rakennettava uudelleen, korjailtava klaffivirheet. Kompleksisen kokonaisuuden hahmottaminen saattaa jossain vaiheessa muuttua lähes mahdottomaksi, ja sitten koko olohuoneen lattiapinta-ala saattaakin olla paperinippujen peitossa: saako tähän jotakin järjestystä?

Minulle Scrivenerissä keskeisintä on, että ohjelma lähestyy tekstiä lukuina, alalukuina, fragmentteina. Muistiinpanoina, lähdeteksteinä. Ruutunäkymässä on sisällysluettelona toimiva sarake, jossa tekstin senhetkinen järjestys näkyy: otsikoituja palasia hakemistossa ja alahakemistoissa. Ohjelma muistaa kursorin viimeisimmän paikan jokaisessa fragmentissa: voin jatkaa tekstin minkä osan tahansa kirjoittamista siitä, mihin viimeksi jäin. Fragmentteja voi yhdistää isommiksi osiksi tai pilkkoa pienemmiksi. Palasten uudelleenjärjesteleminen on kevyttä puuhaa yhtenäisen kirjakässärin leikkaa ja liimaa -operaatioihin verrattuna: sisällysluettelosarakkeesta oikean paikan hahmottaa helposti samoin kuin kulloisenkin kokonaisrakenteen.

Scrivener-ikkunan olennaisin osa.

 
Tämän lisäksi luvuista voi kirjoittaa synopsiksia, niihin voi tägätä värikoodeja läpäisevien teemojen, henkilöhahmojen taikka vaikka valmiusasteen mukaan. Yhteenvedot muodostavat kortiston, jonka saa jälleen yleiskuvan hahmottamista helpottavaksi korkkitaulunäkymäksi. Taustamateriaalin – kuvat, filmit, nettilinkit, pdf:t, tekstifileet – saa kasattua saman ohjelman alaisuuteen, vain yhden klikkauksen päähän siitä, mitä on itse kirjoittamassa. Ruudun voi jakaa osiin, niin että voi editoida samalla kertaa ainakin kahta toisiinsa liittyvää osaa.

Ja lopuksi – kun sen aika on – Scrivener luonnollisestikin muodostaa palasista yhtenäisen tiedoston kustantajalle lähetettäväksi. Jossakin tavallisessa formaatissa.

Ymmärrän, että tämä vaahtoamiseni näyttää mainokselta. Kukaan ei kuitenkaan ole maksanut siitä minulle. Olen vain niin tavattoman tyytyväinen. Scrivenerin löytäminen tuntuu minusta jokseenkin yhtä suurelta edistysaskeleelta kuin miltä siirtyminen sähkökirjoituskoneesta tekstinkäsittelyohjelmiin aikoinaan tuntui.

P.S. Tämän blogauksen kirjoitin Pages-ohjelmalla. Scrivenerin edut alkavat näkyä vasta, kun hallittavana on kymmenien tai satojen sivujen mittainen kokonaisuus.