alaston kirjailija!

kirjailijoiden puhetta ja ajatuksia

Asennevamman äärellä

Jätä kommentti

JP Koskinen

JP Koskinen

Jos olen rehellinen itselleni, voin myöntää olevani perusluonteeltani puoliksi kusipää. Kaikki ne päänsisäiset keskustelut, joita käyn itseni kanssa, johtaisivat normaalissa ihmisten välisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä katastrofiin. Kun Juha ja Pekka miettivät yhdessä tulevia töitään, muutama erittäin rasittava piirre nousee esiin.

1) Kaikki lopputulosta estävät syyt ovat tekosyitä
Jollakin tasolla tämä varmasti on totta. Mutta kun olen deadlinen lähestyessä maannut kuumessa tai käteni on ollut murtunut tai elämä on muuten vaatinut poissaoloa tekstin äärestä, Pekka on nauranut Juhalle ivallisesti. Ketä lopulta kiinnostaa, miksi jätin työn tekemättä? Syyt tekemättömyyteen unohtuvat aina, vain valmiit työt jäävät eloon. Näillä ohjeilla Pekka on saanut Juhankin motivoitua 20-tuntisiin (t)yöpäiviin, joista langennut velka maksetaan myöhemmin. Kiitos vain.

2) Muut ja heidän tekemisensä eivät kiinnosta (minua)
Olen usein kuullut, ettei kukaan ole tehnyt asioita kuten minä, ettei kukaan muu olisi kestänyt sitä ja tätä. Moisesta puheesta Pekka saa hepulin. Pekkaa ei kiinnosta tippaakaan muut ja heidän ongelmansa. Pekan mielihokema on, että jos kaikki muut hyppäisivät kaivoon, hyppäisitkö sinäkin. Tai jos kaikki muut voittaisivat lotossa miljoonan, mitä helvetin iloa sinulle siitä olisi? Ärsyttävää!

image001

3) Periaatteista ei tingitä
Olen itse usein sanonut, että autoa on helpompi ohjata, jos nousee sen kyytiin. Pekka taas ei nouse periaatteesta autoon, joka on väärän värinen, merkkinen tai kulkee väärään suuntaan väärällä vauhdilla. Pekkaa vituttaa suuresti se, että Juha yrittää saada asiat toimimaan joustamalla. Pekan mielestä on parempi taistella viimeiseen veripisaraan asiansa puolesta liikahtamatta senttiäkään. Eikä Pekka usko, että sotia voitetaan pysymällä hengissä, ei kuolemalla. Tällä tavalla ne hommat etenevät, joopa joo.

4) Kirjallisuus on taidetta, joka tavoittelee mieluummin yhtä viisasta kuin sataa tavallista lukijaa
En muista, kumman idea tämä alkujaan oli, Juhan vai Pekan. Asia on paljon monisyisempi mutta tähän se aina lopulta kärjistyy. Miksi luovut tuosta takaumasta ja intertekstuaalisesta viitteestä, tästähän tulee nyt viihdettä! Eikö kirja ole parhaimillaan kun se tuottaa iloa mahdollisimman monelle? Jos haluat miellyttää monia, kylvä sokeria muurahaispesään. Kirjakauppojen pitäisi kuitenkin saada myytyä kirjaa, jotta olisi leipää mitä syödä. jne. jne.jne.  Ja sitä rataa, todella kehittävää.

Näistä (ja monista muista) aiheista en julkisesti keskustele kenenkään kanssa. Jos kohtelisin muita ihmisiä kuten Pekka Juhaa, en varmaan olisi enää edes hengissä. En ole koskaan tavannut luonnossa ketään niin vittumaista ihmistä, kuin Pekka on Juhalle. Ja tässä seurassa pitäisi kirjoittaa kirjoja!

Mainokset

Kirjoittaja: JP Koskinen

JP Koskinen, tuoreimmat romaanit: Ystäväni Rasputin (WSOY, 2013), Paholaisen vasara (Helsinki-kirjat, 2011).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s