alaston kirjailija!

kirjailijoiden puhetta ja ajatuksia


Jätä kommentti

Antaudu vieraalle kirjailijalle: Anun houkutukset

ilmeeton_houkutus2_pieni
Anu H
”Tavallinen nainen, sairaalan siivooja, elääkin siivosti. Syö yksin television ääressä, laittaa kauniita kynsiään, katsoo peilistä ikääntyviä kasvojaan.
Hiljainen mies, näkymätön kuulumaton, käy kävelyillään ja tuntee toisten sielut.
Nainen kohtaa miehen, kertoo kaiken, mies ei mitään. Viimein joku kuuntelee, naisen menneisyys saa äänen. Joskus hän oli, eli, teki… mitä?”

Ilmeetön mies (Karisto 2010) käsittelee äitimyyttiä, naisen kokemaa vihaa ja ihmisen kykyä kätkeä tuskalliset muistot itseltään. Mitä tapahtuu, kun viha ei löydä purkautumistietä? Mistä viha syntyy? Voivatko vihan synnyttäneet vääryydet olla vain väärinkäsityksiä, joita ei koskaan oikaistu, jotka ruokkivat syvällä kuohuvaa kaunaa vuodesta toiseen ja lopulta saavat tekemään kauheita tekoja? Kenen näkökulma on perimmäinen totuus?

Muisti ei ole valokuvauskone joka tallettaa tapahtumat objektiivisina ja autenttisina: yksittäiset muistot voivat kadota kokonaan, joskus ne vääristyvät tai muuttuvat kokonaan toisiksi.
Yksinäisyys voi olla turvallinen pakopaikka, jossa ei joudu peilaamaan itseään toisista, ei tarvitse pelätä heidän näkevän sen minkä itse haluaa itseltään kätkeä.
Kuitenkin ihmisellä on tarve kertoa tarinansa, ja tärkeintä silloin on se, että joku kuuntelee. Mutta olisiko joskus parempi vain pysyä vaiti ja unohtaa?

ilmeeton_kansi2

”Kirjan tapahtumat ja kerronta antoivat mahdollisuuden odottaa melkein mitä tapansa. Irman muistelu ja kertomukset paljastavat menneisyydestä yhä uusia asioita ja konkreettisestikin tapahtuu monenlaista. Tuntuu, että kirjailija johdattaa lukijaa vihjaten leikitellen erilaisista vaihtoehdoista. Kuitenkin kirjan loppuhuipentuma on yllätys.”
Merja Leppälahti / Kiiltomato


2 kommenttia

Antaudu vieraalle, kokeile Hanna-Riikka Kuisman Valkoista valoa!

Antaudu kirjailijalle - Valkoinen valo

hanna_riikka kuisma

”Valkoinen valo on kirja kivusta ja epätoivoisesta rakkaudesta. Hahmot johdattavat sinut hämärän läpi pimeään, mutta kipujen ja varjojen maailma saa näkemään asiat uudella tavalla. Tai kasvattaa empatiaa, siellä missä kuljetaan hyvän ja pahan tuolla puolen. Tai kenties vahvistaa käsityksiäsi siitä, millaista kirjallisuutta rakastat tai vihaat.”

Tämä on suunnattu etenkin sinulle, joka et ole lukenut kirjojani, et ole ehkä huomannut että tällaisiakin on. Kenties ajattelet, että tämä ei ole sinun juttusi. Tai ehkä olet lukenut minulta joskus jotakin, eikä juuri se iskenyt juuri silloin. Antaudu vieraalle kirjailijalle-sarjassa mainostamme jotakin kirjaa, tai houkuttelevammin sanottuna yritämme vietellä uusia lukijoita tutustumaan kirjoihin, joista he eivät ole kuulleet. Ota siis riski ja kokeile.

Valkoinen valo (Like, 2013) löi ensimmäisen kipinän, kun luin jostakin, että kivun kieli on hiljaisuus. Päähäni tulvahti vastalauseiden ryöppy. Omat kokemukseni kroonisesta kivusta olivat päinvastaisia, jopa hiljaisuus tuntui huonona päivänä niin meluisalta, että se suorastaan huusi. Seuraava väittämä oli, että kipu on äänettömän lisäksi sanaton. Päätin ottaa haasteen vastaan, antaa kivulle sanat. Siitä kerron myös lisää ensi viikolla Inhimillisessä tekijässä.

Kuten muissakin teoksissani, tässä Eros ja Thanatos taistelevat pienen ihmisen sielusta, ja kieputtavat häntä kaksipäisenä hirviönä kauneuden ja kauheuden välimaastossa. Tarinan voi nähdä taideproosana tai psykologisena trillerinä, eivätkä ne sulje toisiaan pois.  Neliödraaman osaset kiertyvät kertomuksen kuluessa yhteen, muodostaen kaleidoskooppimaisen kuvion, ja samalla kaikkien salaisuuksien taustalla on se suurin salaisuus, joka selviää vasta viimeisellä sivulla. Ensimmäinen lause ensimmäiseen raakaversioon, jonka kirjoitin oli: Nainen asuu sängyssä.

Klikkaamalla alla olevaa kuvaa, löydät Like-kustantamon sivuilta kirjan tarkemmat tiedot, tekstinäytteen ja poimintoja kritiikeistä. Tutustu!Valkoinen valo

Tämän linkin takaa löytyy Vertaa.fi:n tiedot edullisista kirjatilauksista.

Jos kirjakaupassasi ei ole Valkoista valoa, pyydä se sinne. Tai lainaa kirjastosta. Palaamisiin, lukijani, sekä mahdolliset tulevat lukijani. Terveisin: Hanna-Riikka


2 kommenttia

…antaudu vieraalle kirjailijalle… (Pasin houkutukset)

antauduvieraallekirjailijal

pushkin 013sepia”Lähde mukaani. Älä epäröi, luota minuun, niin vinksautan huomaamattasi koko todellisuuden ympäriltäsi. Vien sinut uniini ja saan sinut uskomaan niihin. Et halua enää muuta todellisuutta.”

Romaanissa Sielut kulkevat sateessa (Atena 2013) johdatan sinut keskelle ateistien ja fundamentalistien salaista, vuosisataista sotaa. Tutustutan sinut sievään sairaanhoitaja Juditiin, hänen arvaamattomaan lapsuudenystäväänsä Marttaan, Juditin kummipoika Mauriin (joka on aina rakastanut kummitätiään koko pojansydämestään) ja ateistitähti Leo Moreauhun. Kuljetan sinua pitkin sateista Helsinkiä, jossa tapahtuu merkillisiä asioita, ja käväisemme myös ulkomailla, minne kotipaikkakunnallaan elämänsä viettänyt Judit on aina halunnut päästä. Tiedäthän sen sieluja hoitavan kotisairaanhoitopalvelu F-Remediumin, joka maksaa hoitajille tavattoman korkeita palkkoja? Kuljemme Juditin mukana ja saamme tietää, miksi.

Olen pohdiskellut lapsuudestani saakka uskontoon liittyviä asioita, ja tässä romaanissa pyrin viimein jäsentelemään ajatukseni kaikkeudesta ja sen perimmäisistä salaisuuksista ja selvittämään lopullisesti suhteeni iäisyyskysymyksiin ja erityisesti Kuolemaan, joka meidät kaikki ennemmin tai myöhemmin käy korjaamassa. Varaan kuitenkin oikeuden muuttaa mieltäni ajan kanssa.

Tapojeni mukaisesti kaiken lähtökohtana on realistinen todellisuus, mutta vuodatan siihen unieni ainesosia ja taivuttelen sitä sopivista kohdista tavalla, joka toivottavasti miellyttää sinua. Samoin kuin ne varjot, jotka juonen edetessä Juditin, Mauri-pojan ja Leo Moreaun ympärillä tihenevät. Ja jos päätät lukea kirjan, voin luvata, että lopussa tiedät viimein Totuuden Aivan Kaikesta – tai ainakin tunnet minun teoriani siitä.

Sielut kulkevat sateessa (Atena 2013)

Sielut kulkevat sateessa (Atena 2013)