alaston kirjailija!

kirjailijoiden puhetta ja ajatuksia


12 kommenttia

Ilman kirjastoja en olisi minä

Minusta ei olisi tullut kirjailijaa ilman kirjastoja, Minusta ei olisi tullut nykyisenlaista ihmistä, persoonaa, minää ilman kirjastoja.

Lapsuudenkodissani ei ollut kirjahyllyjä. Kirjoja omistin muutamia, lähinnä muutamia joululahjaksi saamiani. Kyse ei ollut siitä, etteikö lukeneisuutta olisi arvostettu – ei ollut varaa, eikä vanhemmillani aikaa lukea. Sanomalehdistä, radiosta ja televisiosta sai tarvittavan tiedon, kirjat olivat ylellisyyttä.

Mutta minua lukeminen kiinnosti. Kirjoissa oli kokonaan uusia ihmisiä, maailmoja, maailmankaikkeuksia. Kirjojen tarinat veivät minut jännittäviin tilanteisiin, paikkoihin ja aikoihin. Tutustuin ikäisteni lasten elämään Walesissa ja Saksassa. Ihmettelen muskettisotureiden seikkailuja. Matkustin Helliconiaan. Kuvitin tarinat mielessäni, seikkailin: otin sanat mukaani metsään, bussimatkalle, hiihtolenkille. Tähtitaivaalla näin Ludon tähtihevosineen; metsässä asuivat Robin Hood ja Ivanhoe.

Elämäni kirjastoja oli kolme. Alakoulussa keittiön takana oli pieni huone, jonka seiniltä Pertsa ja Kilu, Pekka Töpöhäntä ja Kolme etsivää matkustivat kotiini. Kirjastoon sai mennä tiettyinä päivinä tuntien jälkeen. Kirjastoauto toi kerran viikossa koulun pihaan sarjakuvia: Valerian, Asterix, Lucky Luke, Punanahka. Usein samat albumit, koska edellisen koulun väki oli tyhjännyt laarit ja vienyt parhaat kirjat. Juvan kunnan kirjastossa uskaltauduin aikuisten hyllyyn. Leena Krohnista tai Olli Jalosesta en vielä ymmärtänyt mitään, mutta A.C Clarke ja Octavia Butler vetivät puoleensa.

Luin, luin ja luin. Täytin yksinäisyyden tarinoilla, tulin niistä kylläiseksi, aloin itsekin kirjoittaa. Teokset nostattivat minut ilmaan.

Ilman kirjastoja en olisi lukenut yhtään noista teoksista.
Ilman kirjastoja en olisi kokenut sitä valtaisaa määrää rakkautta, intohimoa, surua, ylevöitymistä.
Ilman kirjastoja en tietäisi erilaisista ihmisistä ja suvaitsemisesta niin paljon kuin nyt.
Ilman kirjastoja olisin jäänyt todella yksin.

On surullista, että yhteiskuntamme suhtautuu vapaaseen kirjastolaitokseen nurjamielisesti. Jostakin on pakko tinkiä, mutta kirjastot ovat niitä viimeisiä paikkoja, joista saisi säästökuurilla rokottaa. Kirjastot ovat kaikkien käytettävissä sosiaaliseen asemaan, taloudelliseen tilaan tai ikään katsomatta. Ne auttavat syrjäytymisen ehkäisyssä. Kirjastot pelastavat ihmisiä.

Mitä voimme tehdä? Puhua kirjastojen puolesta aina kuin mahdollista – omille kuntapäättäjille, kansanedustajille. Pitää kirjastotilojen ja työntekijöiden puolta. Kyse on lopulta jokaisen meidän perushyvästämme: oikeudesta itsensä sivistämiseen.

 

Mainokset