alaston kirjailija!

kirjailijoiden puhetta ja ajatuksia

Neuvoja uuden ajan kirjailijalle

10 kommenttia

Kuva: Ismo Jokinen

Kuva: Ismo Jokinen

Palasin juuri kirjamessuilta kotiin. Itselleni osui tänä vuonna esiintymisiä kolmelle päivälle. Pääsin katsastamaan messuhulinaa sekä viikolla että viikonloppuna, aamulla ja illalla.

Messumeiningin kyllästämänä päätin koota neuvoja modernille kirjailijalle. Maailmahan on toki jo täynnä ohjeita kirjoittajille, mutta ehkäpä tämä aika kirjamessuhulinoineen, huomiotalouksineen, someineen ja median murroksineen kaipaa aivan uudenlaisia neuvoja.

Täältä siis pesee:

 

1. Valitse iso aiheesi.

Yhdellä kantavalla aiheella pärjää vaikka koko kirjailijanuran. Mediassa kirjailija muuttuu aiheensa edustajaksi – hän ei anna haastatteluja kirjoistaan, vaan niiden aiheesta. Samasta aiheesta hän kirjoittaa kolumneja ja esseitä, pitää puheita, esiintyy televisiossa.

2. Opettele journalistin ohjeet ja sananvapautta koskeva lainsäädäntö.

Kirjailija pannaan usein kirjoittamaan kolumneja ja blogauksia. Ne ovat tyyliltään usein kärkevämpiä kuin varsinaiset artikkelit – eikä esimerkiksi blogauksia välttämättä kukaan muu lue ennen julkaisua. Ota siis selvää, mitä saa kirjoittaa ja mikä on kirjoittajan vastuu.

3. Valitse kengät hyvin.

Kun esiinnyt, etualalla ovat aina kengät. Kirjamessuilla hienoimmat kengät löytyvät aina kirjailijoiden jaloista.

Jos et katso tarpeelliseksi panostaa kenkiin, voit aina yrittää erottua joukosta vaikka hassulla hatulla tai kampauksella.

4. Opettele meikkaamaan.

Jokainen kirjailija joutuu poseeraamaan kameran edessä vähintääkin kirjan liepeitä ja kustantajan nettisivuja varten. Sen lisäksi kuvia tarvitaan kolumneihin ja haastatteluihin, räpsitään palkintojenjakotilaisuuksissa, kirjastokeikoilla ja messuilla.Yleensä kirjailija joutuu meikkaamaan itse – paitsi jos hän erityisesti haluaa esiintyä naturellina kaikkien kauniiksi tuunattujen ihmisten keskellä.

Edes televisioesiintymisiä varten ei aina meikata talon puolesta: jos kuvaus tapahtuu muualla kuin studiossa, haastateltava joutuu yleensä itse huolehtimaan ulkoasustaan.

Tämän kohdan voi hyvin ulottaa koskettamaan myös mieskirjailijoita.

5. Opettele puhumaan hauskasti.

Kirjailijat ovat erilaisten visailuohjelmien vakiokalustoa. Vähän tuntemattomammatkin kirjailijat joutuvat elämään hauskuusoletuksen kanssa. Opettele esimerkiksi pitämään noin viiden minuutin koskettava mutta hauska puhe.

6. Huolla ääntäsi ja paranna esiintymistaitoja.

Kirjailijat joutuvat esiintymään niin paljon, että on jo hieman ihme, ettei esimerkiksi Kirjailijaliitto juuri järjestä esiintymiskoulutusta. Äänenhuollon perusteet, esiintymisjännityksen kanssa eläminen tai kouluvierailun sisällön rakentaminen ovat asioita, joita jokaisen kirjailijan kannattaisi käydä läpi.

 * * *

Ohjeeni ovat toki kärjistettyjä, mutta vähintääkin totuuden siemen niissä silti piilee. Esimerkiksi kohdissa 2 ja 6 olen täysin tosissani.

Ohjeet eivät myöskään ole kettuilua yhdellekään hassuhattuiselle tai meikistään huolehtivalle kirjailijalle. Esillä oleminen on stressaavaa, eikä kauniin hameen tuoma itsevarmuus ole koskaan pahitteeksi. Itse valitsin messuille tänä vuonna kullanväriset kengät.

Ensimmäisessä ohjeessa olen kaikkein vähiten tosissani. Yhdenkään kirjailijan ei tarvitse sitoutua vain yhteen aiheeseen. Ohje sisältää kuitenkin huomion maailmasta: näkyvät kirjailijat ovat todella muuttuneet aiheensa edustajiksi. Hyvää asiassa on se, että kirjailijat pystyvät todella tuomaan keskusteluun itse tärkeäksi kokemiaan asioita.

Silloin tällöin törmää henkilöihin, joiden mielestä kirjailijoiden ei pitäisi lainkaan esiintyä julkisuudessa. Kirjailijan pitäisi heidän mielestään pelkästään kirjoittaa.

Kaikesta ulkokirjallisesta kieltäytyminen ei kuitenkaan tuo yhtään mitään lisäarvoa kirjailijalle tai kirjallisuudelle. Jos kirjailijalla on esittää teräviä huomioita maailmasta, sanokoon ne julkisuudessa. Sellainen on arvokasta. Muutenkin kirjallisuus kannattaa pitää kaikin puolin kiinnostava alueena. Kirjallisuuden onnistuminen bisneksenä on pidemmän päälle sen säilymisen ehto.

Lopuksi kannattaa muistaa, ettei julkisuutta riitä kaikille kirjailijoille. Keikkakenkiä ei pääse miettimään, jos ei ole keikkojakaan. Julkisuuden kiroista valittavan kirjailijan kannattaa miettiä niitä kollegoita, joiden kirja ei pääse lainkaan näkyviin messuilla tai lehtien sivuilla.

10 thoughts on “Neuvoja uuden ajan kirjailijalle

  1. Hyviä ohjeita ja olen muiden kanssa samaa mieltä, mutta en tuon meikkijutun. En pidä ajatuksesta, että naisen pitää meikata tai on ”harmaahiiri” ja näyttää kömpelöltä meikattujen kasvojen keskellä. Itse en tummien silmänalusten peittämistä lukuunottamatta meikkaa koskaan, oli sitten promokuva, juhlat tai vaikka omat häät. TV:tä varten olen antanut puleerata itselleni ne peruspuuterit, mutta en muuta. Jos joku naistenlehti haluaisi minut meikata kantta varten, antaisin näin tehdä, mutta tämä ei ehkä liene ainakaan heti kovin todennäköinen skenaario.

    • Totta kai jokaisen pitää olla tai luoda sellainen julkinen persoona, jonka kokee omakseen, jos aikoo esiintyä. Vierastan ajatusta siitä, että etenkin kirjoittavan naisen tulisi jostain syystä olla puleerattu. Ja eihän Tiina tuossa niin sanokaan, ko. kohdassa saattanee olla jonkin verran sitä huumoria mukana.
      Mutta pitää saada meikata jos haluaa, sukupuolesta riippumatta. Sillä mitä minuun tulee, julkiseen kuvaani kuuluu tietynlainen meikki jne. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että kenelläkään muulla pitäisi, mutta mä tarvitsen ehkä jonkinlaisen persoonan, etymologisessa merkityksessä. Alice Cooper on siviilissä Vince-niminen golfia pelaava mies, minä olen meikäläinen. Tosin eipä ole tarvinnut erikseen opetella, olen käynyt sen suhteen oppivuoteni jo teinigoottina ja -tiesminä. Sitä paitsi mihin enää muuten meikkaisin, kun olen lakannut kapakoissa juoksemisen?!
      Kaikki tsempit ja sympat ei-meikkaajille. Mutta, mä olen lapsesta asti ollut sitä tyyppiä, joka saattaa kotona laittaa naamansa joskus huvin vuoksi ja pestä pois. Mikä ei tarkoita sitä, että kauppareissulla naamassa olisi välttämättä muuta kuin kylmää hikeä, mutta voi olla. You never know when it comes to me as moi. Mutta Kirjailija Kuismasta kyllä tietää. Häntä ette alastomalla naamalla näe, koska eihän hän ole Se ilman naamaansa, hyvä luojatar. Paras kohteliaisuus oli eräältä lehtikuvaajalta jokunen vuosi sitten: ”Ai sulla on tänään tollanen kalma-look, just, ei siinä mitään.”

      T: Glamazon rockin’ from Vampiria -78

      P.S. Kokeilin kerran esiintyä kirjamessuilla suhteellisen vähällä meikillä, en nyt silti jumalattaren tähden kokonaan ilman, mutta… Silloin minulla oli toisaalta propsina juurikin tuo Tiinan mainitsema ”hassu hattu”. Siitä on netissä ainakin yksi todiste. Näytin vähän liikaa itseltäni ja liian vähän Kirjailija Kuismalta, mutta kerrankos sitä irrottelee: http://www.pori.fi/material/images/hallintokunnat/kirjasto/tietopalvelu/63XBcM6IL/hannariikka_175.png

  2. Päivitysilmoitus: Marsilainen Helsingin kirjamessuilla | Savurenkaita

  3. Salla Simukan punaiset maiharit!
    Ensin bongasin maiharit, tuijotin ja ihastelin niitä, ja vasta sitten usean huokauksen jälkeen siirsin katseeni ylöspäin todetakseni, että kengistä ylöspäin oli ehtaa kirjailijaa.

  4. Mäkin sain messuille kenkäkehuja! Jee 🙂

    Mutta miten rakennetaan hyvä kirjailijavierailu. Olen esiintynyt, luennoinut, opettanut yms. paljon, mutta jostain syystä juuri koulujen kirjailijavierailut ovat hankalia, kun ei oikein tiedä, mitä odotetaan, ovatko he lukeneet kirjoja jne.

  5. Kunpa osaisi kirjoittaa hyvän ja myyvän kirjan, ettei tarvitseisi hallita moisia kommervenkkejä. Mielestäni sanalle kirjailija tulisi sopia joitakin peruskriteerejä.

  6. Ei kauniilla kengillä voi korvata hyvää kirjaa – mutta mitä parempi ja myyvempi kirja, sitä enemmän kauniille kengille tulee käyttöä.

  7. Päivitysilmoitus: Kultaisia vasikoita, hassuja hattuja | Magdalena Hai

Jätä kommentti