”Valkoinen valo on kirja kivusta ja epätoivoisesta rakkaudesta. Hahmot johdattavat sinut hämärän läpi pimeään, mutta kipujen ja varjojen maailma saa näkemään asiat uudella tavalla. Tai kasvattaa empatiaa, siellä missä kuljetaan hyvän ja pahan tuolla puolen. Tai kenties vahvistaa käsityksiäsi siitä, millaista kirjallisuutta rakastat tai vihaat.”
Tämä on suunnattu etenkin sinulle, joka et ole lukenut kirjojani, et ole ehkä huomannut että tällaisiakin on. Kenties ajattelet, että tämä ei ole sinun juttusi. Tai ehkä olet lukenut minulta joskus jotakin, eikä juuri se iskenyt juuri silloin. Antaudu vieraalle kirjailijalle-sarjassa mainostamme jotakin kirjaa, tai houkuttelevammin sanottuna yritämme vietellä uusia lukijoita tutustumaan kirjoihin, joista he eivät ole kuulleet. Ota siis riski ja kokeile.
Valkoinen valo (Like, 2013) löi ensimmäisen kipinän, kun luin jostakin, että kivun kieli on hiljaisuus. Päähäni tulvahti vastalauseiden ryöppy. Omat kokemukseni kroonisesta kivusta olivat päinvastaisia, jopa hiljaisuus tuntui huonona päivänä niin meluisalta, että se suorastaan huusi. Seuraava väittämä oli, että kipu on äänettömän lisäksi sanaton. Päätin ottaa haasteen vastaan, antaa kivulle sanat. Siitä kerron myös lisää ensi viikolla Inhimillisessä tekijässä.
Kuten muissakin teoksissani, tässä Eros ja Thanatos taistelevat pienen ihmisen sielusta, ja kieputtavat häntä kaksipäisenä hirviönä kauneuden ja kauheuden välimaastossa. Tarinan voi nähdä taideproosana tai psykologisena trillerinä, eivätkä ne sulje toisiaan pois. Neliödraaman osaset kiertyvät kertomuksen kuluessa yhteen, muodostaen kaleidoskooppimaisen kuvion, ja samalla kaikkien salaisuuksien taustalla on se suurin salaisuus, joka selviää vasta viimeisellä sivulla. Ensimmäinen lause ensimmäiseen raakaversioon, jonka kirjoitin oli: Nainen asuu sängyssä.
Klikkaamalla alla olevaa kuvaa, löydät Like-kustantamon sivuilta kirjan tarkemmat tiedot, tekstinäytteen ja poimintoja kritiikeistä. Tutustu!
Tämän linkin takaa löytyy Vertaa.fi:n tiedot edullisista kirjatilauksista.
Jos kirjakaupassasi ei ole Valkoista valoa, pyydä se sinne. Tai lainaa kirjastosta. Palaamisiin, lukijani, sekä mahdolliset tulevat lukijani. Terveisin: Hanna-Riikka
alaston kirjailija! 
18.10.2013 14.08
Täällä pohdiskelua tämän bloggauksen taustalta: http://hannariikka.blogspot.fi/2013/10/taiteilijan-hapeasta-edes-yrittaa.html
18.10.2013 14.19
No kukapa se kissan kirjan markkinoisi ellei kissa itse… Hyvä teksti tuo pohdiskelusi(kin). On myönnettävä, että oman, kadehdittavan rennoksi ja amerikkalaishenkiseksi luonnehtimasi markkinoinnin taustalla on ihan selkeä rooli, joka kirjoitin käyttööni Lumikkoa blogissa markkinoidessani. Eihän sitä täysin omana itsenään pysty seisomaan ihmisten edessä ja kehumaan kirjaansa, jota on sielu vereslihalla vääntänyt ja jota ujostelee vähän samalla tavalla kuin alastomuutta oudossa seurassa. Mutta kun on kuitenkin markkinoitava, messuilla ja ties missä, niin kai sen voi tehdä saman tien ujostelematta, heittäytyen siihen rooliin, joka hoidettavaksi on langennut… Varsinkin Suomen kirjamarkkinoilla tämä on niin tätä, että hyvänkin kirjan kanssa murtautuminen ihmisten tietoisuuteen on hyvin vaikeaa. Joudumme myymään itseämme tai hyväksymään sen, että lukijoita tulee vasta sitten kun F-palkinto on voitettu ja naama jokaisessa naistenlehdessä. Eli ehkä ei koskaan. Joten jos haluaa kirjoittaa, pitää oppia myös olemaan kirjojensa saarnaava markkinamies, ketunhäntäkainaloinen kirja-auervaara tai proosa-matahari… Vaikka helpompaa tietysti olisi, jos mainostoimisto hoitaisi kirjojen myymisen ja itse voisi ottaa vaikka eristäytyvän, ”en-saatana-anna-haastatteluja”-kirjailijan salamyhkäisen roolin… 🙂