Tiina
Eräänä iltapäivänä istuin kirjailijaystäväni keittiössä. Päivittelimme sitä, mitä kirjailijat usein keskenään päivittelevät: huonoa myyntiä, onnetonta näkyvyyttä, mainonnan puutetta, pieniä palkkioita ja rahojemme vähyyttä.
Ystäväni mies kuunteli hetken valitustamme ja tokaisi sitten hyväntahtoisesti: “Kirjoittaisitte sellaisia kirjoja jotka myyvät!”
Niin. Siinähän olisi ratkaisu ongelmiimme. Kaikesta kirjailijoiden valituksesta huolimatta Suomessa todellakin myydään kirjoja oikein hyvin, itse asiassa moneen muuhun maahan verrattuna todella hyvin. Huono myynti ei ole lainkaan kaikkien suomalaisten kirjojen ongelma.
On mahdollista kirjoittaa myös hyvin myyviä kirjoja. Miksen kirjoita?
Myydyimpien kirjojen tilastoja voi käydä tähystelemässä Suomen Kustannusyhdistyksen sivuilla. Viime vuonna kahta kaunokirjaa myytiin yli 100 000 kappaletta: Sofi Oksasen odotettua romaania Kun kyyhkyset katosivat sekä Ulla-Lena Lundbergin Finlahdia-palkittua Jäätä. Listan 20:ksi myydyin kirja, Aki Ollikaisen Nälkävuosi, myi sekin yli 10 000 kappaletta.
Minä olisin sellaisesta myynnistä onneni kukkuloilla. Hyvin siitä rahaakin tienaisi.
Miten tuollainen kirja kirjoitetaan? Voiko tietoisesti lähteä kirjoittamaan hyvin myyvää kirjaa?
Blogaukseni itsestäänselvä antikliimaksi on tässä: Ei.
Esimerkiksi Lundbergin ja Ollikaisen kirjat ovat lähtökohdiltaan samanlaisia, mitä itsekin yritän kirjoittaa: vahvaa, monitasoista, laadukasta kaunokirjallisuutta. Leimallisesti kaunokirjallinen teos myy yleensä huonosti – mutta välillä oikein hyvin.
Kirjoittamisen ja hyvän myynnin väliin mahtuu niin paljon tekijöitä, ettei kirjailija pysty niitä ennakoimaan. Vaikka kirja olisi kirjallisesti oikein onnistunut, sen onnistuminen markkinoilla ei ole itsestäänselvää. Sattuuko aihe kiinnostamaan mediaa ja lukijoita? Mitä muita kirjoja ilmestyy samaan aikaan tai samana vuonna? Syövätkö ne kaiken kirjajulkisuuden? Kuka ottaa kirjan arvosteltavakseen? Keitä istuu kirjallisuuspalkintoraadeissa? Kuinka osaavasti kustantamon tiedottaja hoitaa hommansa? Onko asiasta kiinnostuneen toimittajan lapsi sairas juuri kriittisenä päivänä?
Menestys ja näkyvyys tuovat yleensä lisää menestystä ja näkyvyyttä – niin yksittäisen kirjan kohdalla kuin kirjailijan koko uran kohdalla. Vaikeinta on menestyksen ja näkyvyyden käynnistäminen.
Vai tarkoittiko ystäväni mies, että pitäisi kirjoittaa sentyyppistä kirjallisuutta, joka on jo lähtökohdiltaan myyvää?
Ei sellaista taida ollakaan. On helppo ajatella, että dekkarit tai jonkinlainen viihdekirjallisuus (mitä se ikinä onkaan) myisivät automaattisesti hyvin.
Kuitenkin meillä kirjoitetaan isot määrät nopealukuisia, viihdyttäviä, koukuttavia ja jännittäviä kirjoja, jotka eivät kuitenkaan myy hyvin.
Viihdekirjallisuudessa on sama sääntö kuin ns. korkeakirjallisuudessa: menestystä on vaikea ennakoida ja tarjonta on suurempaa kuin menestyjien joukkoon mahtuu. Ylipäätään raja korkea- ja viihdekirjallisuuden välillä on kovin vaikea: ääripäät ehkä tunnistaa helposti, mutta väliin jäävien luokittelu on vain luokittelijasta kiinni.
Mikä eteen?
Eihän kirjailijan auta keskittyä kuin kirjoittamiseen. Se on homman tarkoitus ja ainoa lääke ongelmiin.
Onneksi päiviä, jolloin kirjoittamisen vapaus kirkastaa koko maailman, on paljon enemmän kuin hetkiä, jolloin huono myynti tai muut turhuudet painavat mieltä.
alaston kirjailija! 
21.10.2013 18.23
Suomessa totuus on aina toista kuin julkinen tilasto. Eli Suomen Kustannusyhdistyksen tilastoista puuttuvat CrimeTimen kirjat, sillä osuuskunta ei ole Kustannusyhdistyksen jäsen. Vuoden 2012 20:ksi myydyin kirja ei siis ole Aki Ollikaisen romaani, sen edelle kiilaavat ainakin Jarkko Sipilä ja Seppo Jokinen, ehkä joku muukin CrimeTimen kirjailija.
Tässä valossa kirjat myyvät siis vieläkin paremmin kuin tilastosta voisi päätellä.
Menestykseen vaikuttaa hyvin paljon myös onni, vaikka se kuulostaakin epätieteelliseltä. Tietysti mainostamisella, kiertämisellä ja verkostoitumisella on oma osansa. Niin, ja täytyy muistaa kirjoittaa se kirja. SE kirja.
21.10.2013 18.33
Juu, onni kuuluu juuri noihin mainitsemiini tekijöihin, joihin kirjailija ei oikein pysty tietoisesti vaikuttamaan. Samoin mainostaminen ei aina riipu tekijästä itsestään, ja se, vaikuttaako mainostaminen ko. tapauksessa ylipäätään, on jälleen oma asiansa…
22.10.2013 13.48
Parhaiten kirja varmaankin myy, jos kustantamo käyttää kaikki mahdottomat ja mahdolliset markkinointikeinot. Mutta taitaa vain olla niin, että monissa kustantamoissa markkinointia ei toisaalta osata, eikä ehkä halutakaan osata. Ja sitten on tietysti niitä kustantamoja, joilla on käytössän ”oma lehti”, ja ”oma jakelukanava” :).
23.10.2013 9.19
Olisi jännä tehdä semmoinen kokeilu, että joku huonosti tunnettu, heikosti myyvä ja olemattomasti markkinoitu mutta pitkään kirjoittanut kirjailija kirjoittaisikin seuraavan kirjansa ulkomaalaisella salanimellä.
Kirjaa sitten markkinoitaisiin raivokkaasti ”kriitikoiden ja lukijoiden ylistämänä käännöskirjana” jota on myyty maailmalla ziljoonia, tehtäisiin tietysti englanninkieliset nettisivut ja puuhattaisiin kirjallisuusaiheisiin nettikeskusteluihin ylistäviä keskusteluketjuja tästä ”sensaatiosta” jne. Ehkä jopa Youtubeen feikkitraileri ”tulossa olevasta suurelokuvasta” ja kirjakaupat olisivat täynnä näyttäviä mainosjulisteita. Amerikkalaiseen tyyliin osa julisteista esittäisi kirjailijaa itseään, tuntemattoman kirjailijan kohdalla ei tarvitsisi kauheasti edes photoshopata, mutta tyyli olisi mahdollisimman glamuröösi.
Sitten katsottaisiin miten myynti lähtee vetämään 🙂 Myöhemmin homma tietysti paljastettaisiin kustantamon pikku jekkuna, eihän semmoisesta voi suuttua kun esim. kosmetiikkafirmatkin viilailee markkinoinnissaan kuluttajaa linssiin miten päin haluaa. Ja jos joku nyt oikein hermostuisi kun myynti räjäytettiin filunkipelillä taivaisiin, voisi vilpittömästi kysyä että ei kai kirja siitä huonommaksi muutu kun se onkin Matti Meikäläisen eikä Matthew Granden kirjoittama 🙂
13.11.2013 8.44
Olipas mielenkiintoista nähdä miten kirjat ovat konkreettisesti myyneet, vaikka JP toi esille, ettei tämä ole täysin paikkaansa pitävä. Mielenkiintoista oli nähdä suomalaisen ja käännetyn kirjallisuuden ero. Sitten kun kelasi vielä alemmas ja löysi pokkarit, niin se lisäsi aika hyvin joidenkin määriä (esim Vuorinen myy uskomattomasti juuri pokkareita (nyt kun mietin, ei hänellä edes ole montaa kovakantista). Yllättäviäkin faktoja, jotka eivät kuitenkaan yllätä kun hetken miettii.
Päivitysilmoitus: Odotuksiin en vastaa | alaston kirjailija!